Alkuun
29.11.2017
teksti: Sipe Santapukki, kuvat: Aleksi Poutanen

Aikaa unelmille

 

Isoja unelmia kannattaa vaalia, mutta lopulta vain arjen pienet unelmat tekevät elämästä kauneimman, kirjoittaa Apulanta-yhtyeen Sipe Santapukki. Hän on yhdessä bänditoverinsa Toni Wirtasen kanssa Inhimillisten Uutisten vieraileva päätoimittaja joulukuussa.

 

Unelmat ovat aina olleet elämäni polttoainetta. Olen lapsesta asti rakennellut pilvilinnoja mielessäni, enkä tähänkään päivään mennessä ole ymmärtänyt sitä, etteikö niitä voisi oikeasti toteuttaa.

 

Pilvilinnat kuulostavat ehkä haihattelulta, naiiveilta höpötyksiltä, joita muut kuuntelevat huvittuneena. Sitä ne osittain ovatkin, minkä vuoksi en ole vuosiin puhunut unelmistani – mieluummin toteutan ne ja nostan esiripun vasta työn valmistuttua. Ilman pilvilinnoja kukaan ei olisi säveltänyt sinfonioita, rakentanut hienoja kaupunkeja tai löytänyt itsensä tekemästä jotakin, mitä koko ihmiskunta ei koskaan aiemmin edes ymmärtänyt olemassa olevaksi.

 

Me elämme unelmien keskellä. Kaikki näkyvä on ollut ensin näkymätöntä. Mihin tahansa menetkin, ympärilläsi on asioita, jotka ovat ensin olleet mielikuvia, sitten unelmia ja lopulta konkretiaa. Lentokoneet lentävät, kuuntelemme kaunista musiikkia ja internetverkossa kasvaa oma maailmansa. Joku on suunnitellut mukin, josta parhaillaan juot kahvia ja lusikan, jolla siirrät aamupuuron suuhusi.

 

Hyvän unelman ydin on sellainen, että siitä on iloa ja hyötyä myös muille kuin unelmoijalle. Parhaimmillaan unelma tuottaa jotakin ihmistä ja elämää suurempaa, kenties kollektiivista iloa ja hyötyäkin. Nykypäivänä monen nuoren unelma on olla julkkis, näkyvä ja tunnettu ilman sen suurempaa sisältöä tai sisällöstä välittämättä. Polkuja hieman pidempään tallanneena uskon, että unelma, jonka eteen ei tarvitse tehdä töitä ja jonka tarkoitus on oman egon korostaminen, rojahtaa kasaan yhtä helposti kuin korttitalo. Tyhjän ämpärin kolina ei ole tavoittelemisen arvoista eikä se lisää onnellisuutta. Näkyvyys ja oman minäkuvan kiiltäminen on hyvien unelmien sivutuote, josta tekijä sitten joko nauttii tai ei nauti.

 

 

Unelmien koolla ei ole väliä

 

Voin sanoa, että omassa elämässäni olen ollut onnekas. Olen saanut jo pitkään elää omaa unelmaani rokkibändissä. Olen myös saanut toteuttaa pitkäaikaisen unelmani orgaanisen arkkitehtuurin mestariteoksesta, talostani Heinolassa. Molemmissa minulle tärkeissä asioissa hienointa on ollut matka, ei päämäärä. Klisee, mutta tiedän kokemuksesta sen olevan totta. Emme ole bändinä oikeastaan ikinä juhlineet voiton hetkiä, talollani voisin joskus nauttia enemmänkin joutenolosta. Fokus on aina ollut itse tekemisessä.

 

Apulannan kanssa matka lienee elämän mittainen, eikä taloprojektikaan ole vielä valmis. Onneksi. Toisaalta innostuin vuosituhannen vaihteessa kilpailemaan formula kolmosissa. Pääsin Suomen huipulle, jonka myötä väylä avautui myös Eurooppaan. F1 olisi ollut enää askeleen päässä, mutta se oli unelma, jota en koskaan päässyt testaamaan, sillä halusin elää toista unelmaa – Apulantaunelmaa. Ei näitä asioita tietenkään tarvinnut miettiä tai vertailla edes hetkeäkään, mutta jos haluaa toteuttaa yhden unelman, toisesta on osattava luopua.

 

”Sen sijaan, että keskittyy filtteröimään omasta elämästä unelmien näköistä, kannattaa etsiä itselleen aitoja tavoitteita ja tavoittelemisen arvoisia asioita, jonka jälkeen voi alkaa elää unelmaansa todeksi.”

 

Myönnän, että olen ollut elämässäni välillä melko suureellinen ja valitsemani polku on toisinaan kovinkin raskas ja kivikkoinen. Korkealle tähtääminen ei välttämättä ole onnellisen elämän lähtökohta. Isojakin unelmia saa olla, mutta arjen pienet unelmat tekevät lopulta elämästä kauneimman. Unelmat voivat olla vaikkapa rauhallinen aamu hyvän kahvin ääressä, aurinkoinen kesäsää, pieni lepohetki terassin tuolilla tai patikointi luonnonpuistossa. Arjen unelmat jäävät liian usein unholaan. Ajan tuhlaaminen someen tai muuhun turhuuteen syö viimeisenkin ajan unelmoinnilta. Sen sijaan, että keskittyy filtteröimään omasta elämästä unelmien näköistä, kannattaa etsiä itselleen aitoja tavoitteita ja tavoittelemisen arvoisia asioita, jonka jälkeen voi alkaa elää unelmaansa todeksi.

 

Unelmien koolla ei ole väliä eikä sillä, millaisena ne näyttäytyvät suhteessa toisten ihmisten unelmiin. Jos keskittyisimme vähemmän siihen, millaista elämää toiset väittävät elävänsä, löytäisimme sisältämme varmasti monia omia, onnellisuutta tuovia ajatuksia, tunnetiloja ja ytimiä. Pelkkä unelmien syntyminenkin vaatii aikaa.

 

Joulukuun päätoimittaja

Sipe Santapukki

 

Lue Toni Wirtasen pääkirjoitus Myrkylliset unelmat täältä.