Alkuun
15.12.2017
teksti: Tuomo Tamminen, kuvat: Miikka Pirinen

Entisiä ja nykyisiä nuoria

 

Hämeenlinnassa on syksyn ajan kokeiltu, miten nuoret ja seniorit sopivat samaan tilaan. Biljardi kuroo sukupolvien välisen kuilun umpeen.

 

Hämeenlinnassa, nuorisotila G-nurkassa, on juuri alkanut nuorten ja senioreiden yhteinen pelivuoro, mutta Juuso, 16, on hämillään: ”Mitä? Eiks seniori ole pieni?”

 

”Se on juniori”, Aleksi, 15, korjaa.

 

Kun termit on saatu selvitettyä, kaikki on kunnossa. Pojat ovat G-nurkan vakiokävijöitä, ja kauppakeskus Goodmanin alakerran nuokkarissa ollaan oltu ennenkin samaan aikaan senioreiden kanssa.

 

”Pari viikkoa sitten, kun astuin sisään, luulin, että täällä on joku mummokokous. Mutta ei se haittaa. Siihen on tottunut, että täällä on aika paljon väkeä”, Juuso jatkaa.

 

Vähän senioreihin on saanut kontaktiakin, hän kertoo. ”Kun kävin kahvipöydässä, tuli pientä käsirysyä… vai mitä Teppo? Kylläkyllä.”

 

Teppo Klemettiä nuorten läpänheitto ei häiritse. Hän on Hämeen Setlementin ja Hämeenlinnan kaupungin Nuorisopalveluiden järjestämän pelivuoron vastaava ohjaaja. Muutaman kerran illan aikana G-nurkan seinistä kaikuu kimakka v-alkuinen kirosana, johon Klemetti vastaa matalammalla ja vielä kovemmalla äänellä: ”Mikä tippui?” Tämän kummempaa kurinpitoa ei tarvita, vaikka on perjantai-iltapäivä ja kouluviikko takanapäin.

 

Sandra Kärt (vas.), Max Vaahtera ja Aleksi Poikonen viettävät perjantai-iltaa nuorisotila G-nurkassa Hämeenlinnassa.

 

”Olen tehnyt opettajan sijaisen töitä 15 vuotta, eikä niin isoa melua saa, etten voisi huutaa sen yli, jos tarvitsee. Mutta nuorille pitää antaa luottamusta, että hei, kyllä te osaatte. Olemme samalla puolella, mutta minä olen se tyyppi, joka katsoo ja vahtii, että kaikki menee hyvin. Nuoret ymmärtävät sen”, Klemetti sanoo.

 

Ja voisiko senioreillakin olla jokin osuus asiaan? Paikalle on saapunut noin puolen tusinaa senioria Hämeen Setlementin Seniorisinkuista, joiden tapaaminen on juuri loppunut lähistöllä. He ovat paikalla olevien nuorten isovanhempien ikäisiä, ja kuinka moni kehtaisi törttöillä isovanhempiensa edessä?

 

 

Nuoret tuovat energiaa

 

Ei silti, näitä senioreita taitaisi olla aika vaikea saada pöyristymään.

 

”Ei täällä mitään sellaista tapahdu, mitä ei olisi hoksattu ja tiedetty jo entuudestaan”, Risto Saarinen, 69, toteaa kahvinjuonnin lomassa.

 

G-nurkka sijaitsee moottoritien päälle rakennetun kauppakeskus Goodmanin alakerrassa. Yläkerrassa, pääkäytävän penkeillä ja kaiteiden äärellä hämeenlinnalaisnuoret kokoontuvat etenkin talvisin. Muita lämpimiä vaihtoehtoja on harvanlaisesti.

 

Sylvi Kantinkoski ja Max Vaahtera testaavat toisensa biljarditaitoja.

 

Junioreiden ja senioreiden yhteistä pelivuoroa kokeiltiin ensimmäisen kerran syyskuun puolessavälissä, kun Hämeenlinnan kaupungin Nuorisopalvelut tarjosi Hämeen Setlementille G-nurkkaa käyttöön perjantai-iltapäiviksi. Tila toimii nuorisotilana sunnuntaista torstaihin, mutta perjantain aukiolovuoroon haluttiin jotakin erilaista.

 

Goodmanin ja sen nuorisotilan avauduttua syksyllä 2015 ei mennyt kuin pari viikkoa, kun paikallisissa lehdissä jo kirjoiteltiin nuorisotilasta kantautuvasta metelistä ja sen ulkopuolella sikiävistä tupakantumpeista ja räkäklimpeistä. Tämä on tyypillinen puheenparsi, kun nuorista puhutaan: kyllä hekin tilansa tarvitsevat, mutta mielellään jostain, missä he eivät häiritse aikuisia.

 

Risto Saarinen ei tällaiseen ajatteluun usko. ”Ei voi yleistää, että nuoriso on sitä tai tätä. Määrätyt yksilöt ovat. Miten nuoriso oppii käyttäytymään, jos eivät vanhemmat näytä esimerkkiä – eivät mitenkään.”

 

Esimerkin näyttäminen on yksi syy, miksi hän on täällä tänäkin perjantaina, mutta ei ainoa.

 

”Porukassa, jossa on nuorisoa, on erilaiset energiat kuin pelkkien ikäihmisten parissa.”

 

 

Samaan aikaan sosiaalisin ja ujoin

 

Juuri tästä pelivuorossa on kysymys: yhteisestä ajasta voisivat hyötyä niin juniorit kuin senioritkin.

 

”Tarkoitus on, että nuoret ja seniorit pelaavat yhdessä, ja sitä kautta rupeavat juttelemaan. Toivon, että nuoret saisivat kuulla tarinoita senioreiden nuoruudesta, ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, huomataan, ettei niitä eroja niin paljon olekaan”, Teppo Klemetti kertoo.

 

Vuoro alkoi kokeiluna, mutta kun se otti heti aluksi tulta alleen, sitä päätettiin jatkaa loppuvuosi – ensi vuoden kohtalo on vielä auki. Klemetti ei silti vielä ole täysin tyytyväinen: nuoret ja seniorit voisivat olla enemmänkin tekemisissä juuri keskenään. Tänäänkin nuoret pysyttelevät etupäässä omissa porukoissaan, mutta antautuvat välillä etenkin biljardiin senioreidenkin kanssa. Aiempina viikkoina on pelattu yhdessä korttia ja pleikkariakin.

 

Kukaan paikalla olevista nuorista ei sano senioreiden läsnäolon häiritsevän heitä, muutama jopa päinvastoin:

 

”Kiva vähän jutella itseään järkevämpien kanssa”, Jami tokaisee lyöntivuoroa odottaessaan. Samoin ajattelee myös Suvi, 17. Hän on tullut paikalle ystävänsä Meten, melkein 16, ja tämän poikaystävän Kamalin, 18, kanssa. He istuvat kolmestaan nurkassa pyöritellen kolmea pelikorttia. Kokonaisen korttipakan saisi nuoriso-ohjaajalta, mutta he eivät ole saaneet aikaiseksi sellaista pyydettyä.

 

Solomon Birka (vas.) on tullut Suomeen Etiopiasta liikeasioissa kaksi vuotta sitten. Hän on saanut oleskeluluvan, koska ei ole voinut opposition edustajana palata takaisin. Perjantaisin hän käy G-nurkassa. ”Täällä pelaan ja puhun samalla ihmisten kanssa, parannan suomen kielen taitoani”, Birka kertoo.

 

Vähän sama on myös senioreiden kanssa, Suvi myöntää.

 

”Olen jo viime vuonna miettinyt, miksei tänne voisi tulla tarha-ikäisiä ja senioreita. Voisi yhdessä pelata Aliasta tai jotain, ja tehtäisiin joukkueita juniorit ja seniorit sekaisin.”

 

Viereisessä pöydässä istuisi senioreita, ja heidän takanaan kirjahyllyssä olisi Alias. Mikä estää?

 

”Mä olen sosiaalisin, mutta ujoin samaan aikaan”, Suvi nauraa.

 

Se, että paikalla on perjantaisin senioreita, on hänen mielestään ”tosi hyvä juttu”, mutta tärkeintä on silti paikka, jossa oleskella lämpimässä kavereiden kanssa. Tänäänkin Suvi, Mette ja Kamal ovat tulleet tänne suoraan koulusta.

 

”Täältä on tyhmää lähteä kotiin tekemään läksyjä. Mieluummin jäisin tänne pelleilemään kavereitten kanssa. Toinen vaihtoehto olisi kirjasto, mutta siellä pitäisi olla hiljaa. Jos ei tätä paikkaa olisi, me luultavasti hengailtaisiin tuolla ylhäällä”, Suvi toteaa.

 

 

Saa kiroilla

 

G-Nurkan nuoret kävijät ovat yleensä iältään 13–20-vuotiaita. He tulevat tänne useimmiten oleskelemaan kavereiden kanssa. Vaikka perjantait on tarkoitettu ennen kaikkia nuorille ja senioreille, ketään muitakaan ei käännytetä pois, Teppo Klemetti painottaa. Sen ansiosta biljardi- ja pingis-pöytien välillä vuorottelee myös Solomon Birka, 48.

 

Hän tullut Suomeen Etiopiasta liikeasioissa kaksi vuotta sitten, mutta hakenut ja saanut oleskeluluvan, koska ei ole voinut opposition edustajana palata takaisin. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja haaveilee sairaanhoitajan ja aikanaan lääkärin opinnoista, mutta illat ovat yksinäisiä.

 

”En halua jäädä kotiin koulun jälkeen, se on tylsää, ja yksinäisyys vaikeaa. Täällä pelaan ja puhun samalla ihmisten kanssa, parannan suomen kielen taitoani”, Birka kertoo.

 

Elias Siipola (vas.) ja Jonni Nikkilä odottavat omaa pelivuoroaan.

 

Maahanmuuttajia perjantain peli-iltoihin kaivattaisiin enemmänkin, Teppo Klemetti kertoo, etenkin senioreita.

 

”Nuoret oppivat nopeasti kielen, mutta maahanmuuttajasenioreita on vaikea tavoittaa, koska he eivät ole yhtä integroituneita tähän yhteiskuntaan”, Klemetti sanoo.

 

Perjantain pelivuoro on alkanut kolmelta, ja kuudelta se päättyy. Puolen kuuden maissa suurin osa senioreista on jo lähtenyt, mutta Riitta Oksanen, 70, istuu yhä ristiseiskapelin ääressä.

 

”Siis kiva, että tulin tänne. Oli mahtava kokemus”, Oksanen päivittelee tyytyväisenä.

 

Oksanen täsmentää, että vaikka onkin vanha, hän ei ole vielä vanhus. Hänet omat isovanhempansa olivat jo kuusikymppisinä oikeasti vanhoja, kovan työn ja elämän väsyttämiä, mutta eivät Setlementin Seniorisinkut.

 

Riitta Oksasen (vas.) mukaan nuoret ovat hirveän mukavia ja fiksuja. ”He ottavat meidät ikäihmiset hyvin vastaan. Minusta asia ei ole aina ollut näin, ja arvostan sitä tosi paljon.”

 

Oma nuoruus oli silti ihan toisenlaista kuin G-nurkan nuorilla.

 

”Ei silloin mitään murrosikää tunnettukaan. Sain vielä 16-vuotiaanakin selkääni. Siihen aikaan oli joskus niin sanottuja kotibileitä, tosi viattomia, mutta kymmeneltä piti tulla kotiin. Jos en tasan kymmeneltä ollut kotona, isä tuli risun kanssa vastaan. Oli aika rankkaa joskus”, Oksanen muistelee.

 

Omien kokemustenkin takia hänelle on ollut tärkeää olla omien, jo murrosiän ohittaneiden lapsenlasten tukena. Välillä olivat tunteet pinnassa, mutta vaikeistakin vaiheista selvittiin. Häntä ei häiritse, vaikka v***u välillä G-nurkassakin raikaa.

 

”Nuoret ovat hirveän mukavia ja fiksuja, ja ottavat meidät ikäihmiset hyvin vastaan. Minusta asia ei ole aina ollut näin, ja arvostan sitä tosi paljon”, Oksanen sanoo.

 

”Kiroamistakin saa tulla.”

 

Setlementit ovat yhteisöllisiä toimijoita, jotka järjestävät esimerkiksi asumisen palveluja, erilaista kansalaistoimintaa, lapsi- ja nuorisotoimintaa, opinto- ja kulttuuritoimintaa, senioritoimintaa sekä monikulttuurista toimintaa. Setlementtityöhön ohjataan Veikkauksen pelituottoja yli 7 miljoonaa euroa vuodessa.