Alkuun
14.6.2017
teksti: Kati Ala-Ilomäki, kuvat: Sakari Piippo

”Haluan olla se joka auttaa”

 

Anniina, 20, ja Iiro, 15, tekevät ehkäisevää päihdetyötä. Se on entistä tärkeämpää, kun nuorille on tarjolla laaja kirjo erilaisia päihteitä. Youth Against Drugs -järjestön Street Teamissa aktiivisimpia ovat teinipojat.

 

“Oisko sulla pilveä?” Tämän kysymyksen Iiro Kuosmanen kuulee lähes joka viikko. Se on häiritsevää, sillä Iiro on vasta 15-vuotias. Mutta Iirolla on näyttävät rastat, vähän niin kuin Bob Marleylla, legendaarisella jamaikalaisella reggae-muusikolla.

 

Iirolla kuitenkaan ei ole myydä pilveä, eikä hän itse asiassa niin välitä reggaestakaan. Punk-musiikki sen sijaan on lähellä hänen sydäntään, ja hän on aktiivinen niin Tampereen kuin Helsingin punk-piireissä. Iiro soittaa bändissä ja järjestää aiheeseen liittyviä festareita.

 

Punk-musiikin parissa Iiro törmää usein päihteisiin. Niitä käytetään paljon.

 

”Joskus 90-luvulla punkissa oli enemmän streittariaatetta”, hän kertoo. Tilastojen mukaan nuoret käyttävät entistä vähemmän alkoholia. Väite saa Iiron silmät laajenemaan hämmästyksestä. Hänen kaveripiirissään lähes kaikki käyvät ryyppäämässä. Homma alkoi jo, kun hän oli 13-vuotias.

 

”Haluan olla se joka auttaa. En tiedä miksi.”

 

”Silloin kun alettiin viettää kesäiltoja yhdessä. Jollakin oli aina lonkero tai vastaavaa mukana.”

 

Iiro on samaa mieltä tilastojen kanssa yhdessä asiassa: tupakkaa nuoret polttavat aika vähän. Sen sijaan sähkötupakkaa ja etenkin nuuskaa kuluu nuorten keskuudessa aiempaa enemmän.

 

Iiro itse on poikkeustapaus. Hän on maistanut alkoholia, mutta kokemus ei säväyttänyt. Pikkuhiljaa hän sai oman roolinsa ryyppäjäisissä. Hän on aina se selvä kaveri, joka auttaa kännisen kotiin ja pitää hiuksista kiinni, kun toinen oksentaa.

 

”Haluan olla se joka auttaa. En tiedä miksi”, hän sanoo.

 

Kännisten hoivaaminen on vahvistanut Iiron vakaumusta omasta päihteettömyydestään. Humalaisilla ei näytä olevan kovin kivaa – vaikka monen nuoren some-tileistä päinvastaisen kuvan saisikin. ”En halua olla siinä tilassa itse”, Iiro sanoo.

 

 

Teinipojat haluavat tehdä hyvää

 

Viime syksynä Iiro oli Puntala-rockissa, Lempäälässä järjestettävillä perinteisillä punk-festivaaleilla. Siellä hän vieraili ehkäisevää huumetyötä tekevän Youth Against Drugs (YAD) -järjestön infoteltassa. YADilla on erityisesti nuorille suunnattu vapaaehtoistyön muoto, Street Team, jossa nuoret suorittavat erilaisia tehtäviä. Tehtävistä saa pisteitä, pisteillä taasen saa palkintoja, kuten Conversen tennarit tai hupparin.

 

Iiro oli jo pidemmän aikaa halunnut tehdä jotain hyvää ja Street Teamin toiminta tuntui hänestä juuri sopivalta. ”Tilaan YADilta paketin, jossa on tarroja ja esitteitä. Viikoittain vien niitä julkisille paikoille, kuten kirjastoon”, Iiro kertoo.

 

Iiro on myös käynyt YADin infopiste-koulutuksen. Tänä kesänä hän menee töihin YADin infotelttaan parille festarille. Teltassa jaetaan infoa päihteistä ja järjestön toiminnasta.

 

YADin Street Team on ollut toiminnassa jo 10 vuotta. Se on tuonut pisteiden keräämisen myötä toimintaan pelillisyyttä ja toisaalta vapauttanut nuoret tekemään työtä itsenäisesti, omien aikataulujensa puitteissa. Vapaaehtoisjärjestöt ovat huomanneet, että nuoret eivät ole valmiita sitoutumaan valmiiseen sapluunaan kuukausikokouksineen ja arpajaisineen.

 

Ollessaan murrosikäinen Anniina Santamäki sai vanhempien seurassa juoda siideriä, mutta ei oikein löytänyt jutun jujua.

 

”Eläinsuojelujärjestö PETA käyttää Yhdysvalloissa samantapaista toimintamallia eläinsuojelun edistämiseksi”, kertoo Street Teamista vastaava Anne Hämäläinen. ”Esikuvana toiminnassa ovat kuitenkin olleet bändien street teamit.”

 

Erityisen mielenkiintoista YADin Street Teamissa on se, että toiminnassa aktiivisimpia ovat 13–16-vuotiaat pojat.

 

”Suurin motivaattori vapaaehtoisilla on halu tehdä jotain hyvää”, Hämäläinen sanoo.

 

”Erityisen mielenkiintoista YADin Street Teamissa on se, että toiminnassa aktiivisimpia ovat 13–16-vuotiaat pojat.”

 

Halu tehdä jotain hyvää ei ole ajatus, joka usein liitetään nuoriin poikiin, vaikka sitä puolta teinipojissa olisi hyvä nostaa enemmän esille.

 

Street Teamissa mukana oleminen ei myöskään sitouta nuorta itseään päihteettömyyteen. Itse asiassa toiminnassa on mukana myös entisiä ja nykyisiä huumeidenkäyttäjiä, jotka haluavat tehdä osansa hyvästä työstä.

 

Sosiaalinen media on muuttanut Street Teamin toimintaa. Siihen on tuotu mukaan niin sanotusti vanhoja vapaaehtoistyön muotoja, kuten tapaamisia, mutta uusilla mausteilla. Street Teamiläiset esimerkiksi järjestävät viikottain ryhmächatin Discord-sovelluksessa.

 

 

Kiinnostaako huumeet?

 

Vuosia sitten, ollessaan kahdeksannella luokalla, Anniina Santamäki tuhahteli äidilleen, joka sai hänet kiinni tupakanpoltosta. Äiti uhkasi takavarikoida Anniinan tietokoneen. Joo, joo, Anniina ajatteli. Tietokone pysyi paikoillaan ja tupakka kahdeksasluokkalaisen Anniinan huulessa.

 

Olisiko auttanut, jos äiti olisi toteuttanut uhkauksensa? ”Tuskinpa. Olen aika jääräpää”, nyt 20-vuotias Anniina naurahtaa.

 

Alkoholi ja huumeet Anniinaa eivät kuitenkaan nuorena kiinnostaneet, ja siitä hän antaa kiitosta perheelleen. Päihteistä ja niiden käytöstä keskusteltiin avoimesti, kun Anniina oli murrosikäinen. Hän sai vanhempien seurassa juoda siideriä, mutta ei oikein löytänyt jutun jujua.

 

20-vuotias Anniina Santamäki on ollut mukana YADin toiminnassa jo kuusi vuotta lähes koko ajan.

 

Ja vähän niin kuin Iirollakin kävi, ystävien kännäämisen seuraaminen selvin päin toi hänelle tunteen, että dokaaminen ei kiinnosta.

 

”Koulussa aina kaikki puhuivat, että hitsi mitkä bileet ja kuinka kaikki oksensivat. Minulle tuli olo, että en halua siihen.”

 

Kun Anniina oli koulussa kahdeksannella luokalla, hän selaili Facebookia ja hänen eteensä lävähti mainos: Kiinnostaako huumeet? Niin meitäkin.

 

Anniina klikkasi ja päätyi YADin nettisivuille. Huumeet eivät olleet hänelle vieras asia, sillä niitä pyöri hänen koulussaan jonkin verran. ”Kannabista ja essoja. En oikein tiennyt mitä ne olivat.” Huumeet tuntuivat Anniinasta pelottavilta. Jos niitä otti liikaa, saattoi kuolla välittömästi, hän oli kuullut.

 

”Kun lähdin levittämään tarroja kaupungille, siinä oli jokin jännitysmomentti, ehkä samanlainen mitä jotkut toiset saivat huumeista.”

 

YADin Street Team -toiminta vaikutti Anniinasta kiinnostavalta. Hän tilasi ensimmäisen paketin tarroja ja esitteitä kotiinsa.

 

”Kun lähdin levittämään niitä kaupungille, siinä oli jokin jännitysmomentti, ehkä samanlainen mitä jotkut toiset saivat huumeista”, hän pohtii.

 

Pian Anniina sai kaverinsakin liittymään YADiin, ja nyt hän on ollut mukana toiminnassa jo kuusi vuotta lähes koko ajan.

 

”Muistan kun koulussa poliisit tulivat kertomaan huumeista. Ei se toiminut”, Anniina sanoo. ”Uskon enemmän tällaiseen vaihtoehtoiseen ehkäisevään päihdetyöhön.” Ja sitä tarvitaan. Anniinakaan ei allekirjoita väitettä, että nuoret joisivat alkoholia aiempaa vähemmän. Ja tupakan suosion lasku on laiha lohtu, kun hänen mukaansa jo neljäsluokkalaisetkin nuuskaavat.

 

”Kun minä olin alakoulussa, eivät nämä jutut vielä olleet siellä.”

 

 

Nuoret juovat stressiin

 

Miksi Jeppe juo? on ikiaikainen kysymys. Kun nuorista on kyse, heistä vähän jokainen on se Jeppe. Suomessa elää nimittäin vakaa uskomus siitä, että päihdekokeilut kuuluvat aikuistumiseen.

 

Suurin osa aikuisista suhtautuu huumeisiin kielteisesti, mutta nuorten kännihakuista alkoholinkäyttöä pidetään – ei ehkä aina toivottavana – mutta lähes väistämättömänä tapahtumana.

 

Anniina Santamäki uskoo, että yhä nuoremmat lapset ottavat mallia vanhemmista lapsista – alakoululaiset ottavat mallia yläkoululaisista. ”Malli tulee nuorilta itseltään.”

 

”Muistan kun koulussa poliisit tulivat kertomaan huumeista. Ei se toiminut. Uskon enemmän vaihtoehtoiseen ehkäisevään päihdetyöhön”, Anniina Santamäki sanoo.

 

Missä vanhempien rooli sitten on? Ensinnäkin, vanhempien tulisi olla läsnä, Anniina pohtii. Päihteistä pitäisi keskustella lasten ja nuorten kanssa, mutta luottamuksellinen keskustelu vaatii pohjatyötä – sitä, että vain ollaan yhdessä.

 

Iiro Kuosmasella on oma teoria: nuoret juovat, koska heitä stressaa. ”Juomisen avulla he pääsevät sentään hetkeksi kaikesta eroon.”

 

Nuorten kielessä stressi on suhteellisen uusi käsite. Aiemmin nuoret olivat toki ahdistuneita ja potivat eksistentiaalista tuskaa, mutta stressi oli varattu töissä käyville aikuisille.

 

Nuorten stressiä on myös tutkittu paljon. Sitä aiheuttaa koulun, perhesuhteiden, harrastusten ja tulevaisuuden luomat paineet – eli se, mitä elämäksikin kutsutaan.

 

Oikaisu: Toisin kuin jutussa väitettiin YAD:in infoteltalla ei tehdä huumetestejä eikä sinne voi tuoda likaisia neuloja.

 

 

Veikkauksen tuotoilla tuetaan YAD ry:n toimintaa tänä vuonna lähes 400 000 eurolla.