Alkuun
17.11.2017
Teksti: Raisa Mattila, kuvat: Tuomas Kärkkäinen

Kahden diagnoosin puristuksissa

Päihdeongelmaisen ihmisen hoidossa ei aina oteta huomioon mielenterveyden häiriötä tai mielenterveyden häiriön hoidossa päihdeongelmaa. Jos mielenterveyspotilas esimerkiksi juo, lääkkeet ja sovitut vastaanottoajat unohtuvat helposti. Silloin hoito ei tepsi, vaan kierre pysyy käynnissä.

 

Jos ei ole mitään tekemistä, Laura Ruotsalainen kuuntelee kotona musiikkia ja pelaa korttipakalla pasianssia tai napoleonin hautaa. Pakolliset hommat – kauppareissut, pyykinpesut ja ruuanlaitot – eivät useinkaan riitä täyttämään päivää, ja viimeistään iltapäivällä Ruotsalainen tarttuu pakkaan.

 

Ruotsalainen on 24-vuotias ja eläkkeellä.

 

Eläkepäätös tuli, kun Ruotsalainen oli 21-vuotias. Eläkkeelle hän joutui kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Opinnoista ei tullut mitään osastohoitojaksojen ja ahdistuneen olon vuoksi. Psykiatrinen sairaanhoitaja ehdotti vastaanottokäynnillä eläkkeen hakemista, ja Ruotsalainen suostui.

 

Kaksoisdiagnoosipotilaalla on päihdeongelman lisäksi esimerkiksi jokin psykoosisairaus tai vakava masennus.

 

Ruotsalaisen tilannetta mutkistaa se, että hänellä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi taipumusta runsaaseen alkoholinkäyttöön. Erityisesti pari vuotta sitten Ruotsalainen joi melkein joka päivä.

 

”Ajattelen, että olen alkoholisti, koska minusta on tuntunut siltä, etten pysty olemaan ilman”, Ruotsalainen sanoo.

 

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan lääkityksellä. Lisäksi Ruotsalainen käy säännöllisesti psykiatrisen poliklinikan vastaanotoilla. Alkoholinkäytöstä hän ei ole uskaltanut siellä puhua.

 

”Olen pelännyt, että jos kerron rehellisesti juomisestani, en saa mielenterveyden häiriöön tarvitsemaani hoitoa.”

 

Ei aivan tuulesta temmattu pelko.

 

 

Kaksoisdiagnoosi, kaksi ongelmaa

 

Päihteet ja mielenterveysongelmat liittyvät monesti yhteen. Alkoholin suurkuluttajilla on usein masentuneisuutta ja rauhoittaviksi lääkkeiksi tarkoitettujen bentsodiatsepiinien väärinkäyttäjillä muistihäiriöitä.

 

Erityisen mutkikas kierre on vaarassa syntyä silloin, jos ihmisellä on samaan aikaan sekä päihdehäiriö että vakava mielenterveysongelma. Silloin puhutaan kaksoisdiagnoosista.

 

”Kaksoisdiagnoosipotilaalla on päihdeongelman lisäksi esimerkiksi jokin psykoosisairaus tai vakava masennus”, sanoo päihdepsykiatrian osastonylilääkäri Leea Muhonen HYKSistä.

 

Se, miten kierre syntyy, vaihtelee ihmisestä toiseen.

 

Joillakin kaksoisdiagnoosipotilailla vyyhdin alkusyy on päihteidenkäyttö, joka voi aiheuttaa esimerkiksi psykoottista oireilua. Toisilla taas kierre kulkee päinvastaiseen suuntaan ja mielenterveysongelmat altistavat päihteidenkäytölle. Kolmas vaihtoehto on, että kahdella ongelmalla ei ole tekemistä keskenään. Silloin ihmisellä on samaan aikaan sekä itsenäinen päihdehäiriö että itsenäinen mielenterveyden häiriö.

 

”Tyypillistä tapausta ei ole. Siksi täytyy aina tutkia tarkasti, mikä on muna ja mikä kana, vai ovatko kyseessä erilliset ilmiöt”, Muhonen sanoo.

 

Muhosen työpaikalla Helsingin yliopistollisen keskussairaalan eli HYKSin psykiatriakeskuksessa hoidetaan pääasiassa kaksoisdiagnoosipotilaita, joilla on paitsi huumeriippuvuus myös vakava mielenterveyden häiriö. Päihdepsykiatrian poliklinikalle kirjoitetaan vuosittain yli kahdeksansataa lähetettä, Muhonen kertoo.

 

Maallikon korvaan määrä kuulostaa paljolta, mutta Muhosen mukaan numeroissa näkyy vain pieni osa heistä, joita ongelma koskettaa.

 

”On muistettava, että yliopistotasoisena yksikkönä meille tulee vain murto-osa kaikista kaksoisdiagnoosipotilaista.”

 

Vallalla on kulttuuri, että päihdeongelmat hoidetaan yhdessä ja mielenterveysongelmat toisessa paikassa. Oikea käsi ei siis välttämättä tiedä, mitä vasen tekee.

 

Päihdepsykiatriassa hoidetaan molempia ongelmia yhtä aikaa. Kuitenkin osa kaksoisdiagnoosipotilaista käy hoidossa kahdessa eri paikassa, Muhonen tietää. Toisessa talossa hoidetaan yhtä ongelmaa ja toisessa toista. Hoitoa molempiin ongelmiin pitäisi ehdottomasti saada yhdestä paikasta, Muhonen sanoo.

 

Hyvää hoitoa olisi moniammatillinen hoito yhden katon alla: lääkityksen optimointi, eri psykoterapeuttiset hoidot sekä sosiaalisten olosuhteiden parantaminen, Muhonen luettelee.

 

”Tutkimusten mukaan niin saadaan parhaita tuloksia. Silti vallalla on yhä edelleen kulttuuri, että päihdeongelmat hoidetaan yhdessä ja mielenterveysongelmat toisessa paikassa. Useissa tapauksissa edes [eri tahojen] tietojärjestelmät eivät ole yhteisiä.”

 

Oikea käsi ei siis välttämättä tiedä, mitä vasen tekee. Seuraus voi esimerkiksi olla se, että päihdeongelmaisen ihmisen hoidossa ei oteta lainkaan huomioon mielenterveyden häiriötä tai mielenterveyden häiriön hoidossa päihdeongelmaa. Jos hoidossa oleva mielenterveyspotilas esimerkiksi juo, lääkkeet ja sovitut vastaanottoajat unohtuvat helposti. Silloin hoito ei tepsi, vaan kierre pysyy käynnissä. Päälle kasautuvat herkästi vielä lisäpulmat, kuten mielialaan vaikuttavat univaikeudet, joita hoitamaton päihde- tai mielenterveysongelma usein tuo mukanaan.

 

”Kukin voi kuvitella, millaista elämä on, jos on kaksi vakavaa sairautta. Sekä päihderiippuvuus että vakava psykiatrinen sairaus ovat hankalia tiloja, ja niistä selviytyminen vaatii paljon tukea, hoitoa ja apua.”

 

 

Ensin tulivat kiukunpuuskat

 

Kun Laura Ruotsalainen oli lapsi, perhe asui pienellä paikkakunnalla. Koulukin oli pieni. Siellä Ruotsalaista kiusattiin.

 

”Esikoulun ensimmäisestä päivästä ysiluokan viimeiseen päivään.”

 

Oireet alkoivat samoihin aikoihin. Ensimmäisenä kovat kiukunpuuskat. Eräänä päivänä Ruotsalainen tuli koulusta kotiin. Sisko lepäsi olohuoneen sohvalla. Ruotsalainen käveli takki päällä siskon tykö ja löi tätä nenään. Nenästä tuli verta.

 

Toisinaan tuli vaiheita, jolloin levoton Ruotsalainen höpötti puhuessaan minkä kerkesi.

 

Poissaoloja alkoi kertyä ysiluokalla, kun tuntui siltä, että ei vain jaksanut. Aikuiset panivat poissaolot tiedossa olleen kiusaamisen piikkiin eivätkä kyselleet tarkemmin.

 

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennusjaksot vaihtelevat hypomania- ja maniavaiheiden kanssa. Hypomanissa ja erityisesti maniassa potilas saattaa käyttäytyä harkitsemattomasti ja esimerkiksi käyttää runsaasti päihteitä, kertoo Käypä hoito -suositus.

 

Ruotsalainen alkoi juoda ammattikoulun ensimmäisenä talvena. Ensin olutta, pian likööreitä, sitten tiukkaa viinaa. Jos oli kännissä vielä sunnuntaina, ei maanantaina jaksanut kouluun.

 

”Kun en juonut, oloni oli niin sanotusti normaali tai sitten masentunut. Kännissä elämä tuntui ihan mukavaltakin. Se oli sellaista todellisuuspakoa.”

 

"Kukin voi kuvitella, millaista elämä on, jos on kaksi vakavaa sairautta. Sekä päihderiippuvuus että vakava psykiatrinen sairaus ovat hankalia tiloja, ja niistä selviytyminen vaatii paljon tukea, hoitoa ja apua”, sanoo sanoo päihdepsykiatrian osastonylilääkäri Leea Muhonen.

 

Pako päättyi, kun pää selvisi. Känniä seurasi ahdistus, jota Ruotsalainen koetti lääkitä juomalla lisää. Kohta koulussa herättiin. Järjestettiin palaveri, jossa Ruotsalaisen tilannetta pohdittiin useamman aikuisen voimin. Tärkeimmän puheenvuoron piti terveydenhoitaja, joka mietti, voisiko Laura kärsiä mielenterveysongelmista. Se oli ensimmäinen kerta, kun mahdollisuus tuli edes puheeksi, Ruotsalainen muistaa.

 

”Olin itse epäillyt asiaa jo tosi pitkään, joten se ei tullut yllätyksenä. Se, että joku muukin tajusi tilanteen, tuntui helpottavalta.”

 

Ruotsalainen pääsi lääkäriin ja aikanaan testeihin, joiden päätteeksi diagnoosi varmistui. Hän sai lääkkeet ja lupauksen päästä tarvittaessa hoitoon psykiatriselle osastolle. Osastojaksoja kertyi parissa vuodessa niin monta, ettei Ruotsalainen tiedä niiden tarkkaa lukumäärää.

 

Osastolla ei voi juoda. Mutta kun hoitojakso päättyy, mikään ei estä suuntaamasta Alkoon vaikka ensimmäiseksi aamulla.


 

Luottotiedot menivät

 

Kolme vuotta sitten Ruotsalainen tajusi, että roikkuminen koulun opiskelijalistoilla aiheutti vain stressiä. Ei koulunkäynnistä tullut oikeasti mitään.

 

Ruotsalainen erosi koulusta ja muutti uusien kavereiden perässä Helsinkiin. Uusi kotikaupunki, uudet kuviot. Juominen karkasi käsistä melkein heti. Viimeistään korkki aukesi kolmen neljän maissa iltapäivällä.

 

”Ainakin puoli vuotta meni niin, että minulla oli viikossa yksi selvä päivä.”

 

Ruotsalainen miettii nyt, olisiko kovan kännäämisen taustalla voinut olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Putken aikoihin olo ainakin tuntui maaniselta, Ruotsalainen muistelee. Meni niin sanotusti lujaa.

 

Käypä hoito -suositukset kertovat, että suomalaistutkimuksen mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista jopa 14 prosenttia olisi riippuvaisia alkoholista.

 

”Erityisesti maniavaiheessa alkoholia saattaa kulua runsaasti. Silloin ihminen pyrkii usein sammuttamaan ylikierroksilla kulkevaa oloaan”, päihdepsykiatrian osastonylilääkäri Leea Muhonen sanoo.

 

Ruotsalainenkin kertoo tehneensä juuri niin.

 

”Yritin vetää oloani viinalla alaspäin. Jos masensi, yritin nostaa mielialaa alkoholilla.”

 

Putken aikana kului paitsi viinaa myös rahaa. Rahaa ei ollut, joten Ruotsalainen otti pikavipin. Toisen vipin hän otti, jotta voisi maksaa ensimmäisen. Kolmannen, jotta pääsisi toisesta.

 

Luottotiedot menivät. Ruotsalainen joutui ulosottoon.

 

 

Vertaisryhmä auttoi vähentämään

 

Känni känniltä Ruotsalainen ryhtyi panemaan merkille, että alkoholi ei enää suojannut mielialojen heilahtelulta entiseen tapaan. Humalassakin ahdisti. Vähitellen Ruotsalaisesta alkoi tuntua siltä, ettei juomisessa ole ”mitään järkeä”.

 

Ruotsalainen kertoo juovansa edelleen, mutta nyt aiempaa vähemmän ja harvemmin.

 

Osittain juomisen vähentäminen on ollut tietoinen päätös, joka lähti syntymään, kun järjettömyyden kokemuksia kertynyt monta peräkkäin. Juomisen hillitsemisessä on auttanut myös kaksoisdiagnoosipotilaiden vertaisryhmä, Ruotsalainen kertoo.

 

Kaksoispiste-ryhmän perusti itseään ammattipotilaaksi kutsuva Tom Merilahti vuonna 2014. Merilahdella on itsellään kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja päihdeongelmasta.

 

Käypä hoito -suositukset kertovat, että suomalaistutkimuksen mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista jopa 14 prosenttia olisi riippuvaisia alkoholista.

 

Ryhmän tapaamiset ovat parhaillaan tauolla, mutta kolmen vuoden ajan kokoonnuttiin kerran viikossa. Laura Ruotsalainen alkoi käydä tapaamisissa viime keväänä. Esittelypiirissä moni kertoi viettäneensä selvää elämää jo pitkään, vuosikausiakin, Ruotsalainen huomasi.

 

”Kun tuli minun vuoroni, sanoin, että olen Laura, 24 vuotta, ja join viimeksi eilen. Alkoi suoraan sanottuna hävettää se, että suuri osa ihmisistä pystyy olemaan olematta alkoholisti mutta minä en pysty”, Ruotsalainen sanoo.

 

”Siellä [ryhmässä] oli aika iäkkäitä ihmisiä minuun verrattuna. Kun he ovat pärjänneet elämässä ja menneet pitkälle, heräsi toivonkipinä tai sellainen. Rupesin ajattelemaan, että ehkä minulla on sittenkin tulevaisuus.”

 

Se ajatus on toistaiseksi auttanut pitämään korkin enimmäkseen kiinni.

 

Kun juominen on jäänyt vähemmälle, Ruotsalainen on saanut hoidettua asioita. Äskettäin hän soitti yllätyksekseen itselleen lääkäriajan, vaikka puhelinkammo on ”ihan hirveä”.

 

”Toisaalta tuntuu, että olen aika huonossa kunnossa, mutta se, että saan tehtyä asioita, kertoo siitä, etten kuitenkaan ole ihan niin huonossa.”

 

Ensi vuonna hän haluaisi suorittaa joukon pakollisia kursseja, jotta omilta edelleen tuntuvat opinnot etenisivät.

 

”Olen jo etsinyt käsiini paperin, jonka sain koulusta erottuani. Siinä näkyvät kaikki suoritukseni. Nyt pitäisi vain marssia paperin kanssa kansliaan ja kysyä, pääsenkö taas opiskelemaan.”

 

Puhelimella Ruotsalainen ei kouluun soita. Mutta ehkä kansliassa on paikalla joku, joka toivottaa Ruotsalaisen tervetulleeksi kursseille. Ehkä Ruotsalainen myös jaksaa mennä.

 

Veikkauksen pelituotoista ohjataan mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusjärjestöille yli 50 miljoonaa euroa vuosittain.