Alkuun
28.12.2016
teksti: Raisa Mattila, kuvat: Jouko Lehtola

Kaikilla nuorilla ei ole samat lähtökohdat

 

Nuorista huolestuttiin 1960-luvulla ja heitä on aina syytetty epäreilulla tavalla. Nuorison ongelmat eivät kuitenkaan koskaan ole erillään yhteiskunnan muista tapahtumista.

 

Tarja Halonen. Peppi Pitkätossu. Malala Yousafzai. Minna Canth. Heidän ja monen muun naispuolisen merkkihenkilön kuvat roikkuvat valokuvaseinällä Helsingin Tyttöjen Talossa.

 

”Voimahahmoja”, luonnehtii talon johtaja Mari Uusitalo-Herttua.

 

Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt avustuksia nuorten hyväksi tehtävään työhön 1960-luvun alusta alkaen. Avustusten perusperiaate ei ole muuttunut vuosien varrella. Perimmäisenä tarkoituksena on ollut tavoittaa heidät, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai apua. Matalan kynnyksen toimintaan kaikki ovat tervetulleita.

 

Tyttöjen Talo on periaatteesta hyvä esimerkki. Helsingin-talo on auki kaikille 10–28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille – sukupuolten moninaisuus huomioiden. Jotkut tulevat vain hengailemaan, mutta aika monella on mielessään asia, johon he tarvitsevat tukea tai apua, Mari Uusitalo-Herttua sanoo. Talossa kokoontuvat esimerkiksi nuorten äitien ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden ryhmät.

 

Samoihin aikoihin, kun RAY myönsi avustusrahoja nuorille ensimmäisen kerran vuonna 1960, koko yhteiskunnan katse kääntyi nuoriin.

 

 

Huomio siirtyi kaupungilla parveileviin nuoriin

 

Samoihin aikoihin, kun RAY myönsi avustusrahoja nuorille ensimmäisen kerran vuonna 1960, katse kääntyi nuoriin muuallakin: esimerkiksi eduskunnassa tehtiin useita aloitteita, joissa nuorisotyöhön esitettiin lisää varoja. Syynä aloitteisiin oli se, että vuosina 1945–1950 syntyneet suuret ikäluokat siirtyivät varhaisnuorisotyön tarjoamasta toiminnasta nuorisotyön asiakkaiksi – kuten nykyään sanottaisiin. Siksi muun muassa harrastusmahdollisuuksia piti järjestää aiempaa suuremmalle joukolle nuoria.

 

RAY:n uusi avustuskohde sai avustusten koko potista heti kättelyssä karvan alle kymmenen prosenttia, 0,94 miljoonaa markkaa.

 

Se, että nuorista alettiin huolehtia juuri 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, juontui todennäköisesti siitä, että monilla nuorilla alkoi olla aiempaa enemmän vapaa-aikaa ja heidän parveilunsa näkyi varsinkin kaupungeissa, joihin nuoria muutti maaseudulta. Koko nuorisokulttuuri rocktähtineen, elokuvineen ja muoteineen oli syntynyt kuluneella vuosikymmenellä.

 

1990-luvun laman aikana tehtiin leikkauksia nuorten ja lapsiperheiden peruspalveluihin. Niiden on todettu vaikuttaneen merkittävästi lasten ja nuorten kasvuun.

 

Nuorista oltiin toki huolissaan jo aiemmin; 1800-luvun lopulla Suomessa perustettiin ensimmäiset laitokset, joissa pahatapaisia nuoria pyrittiin saattamaan oikeille teille. Silti nuoruutta ajateltiin pitkään lyhyenä siirtymänä, jonka aikana nuoret melko ongelmattomasti siirtyvät osaksi aikuisten yhteiskuntaa. Vasta koulutuksen vähittäinen pidentyminen ja psykologisten kehitysteorioiden leviäminen synnyttivät ajatuksen nuoruudesta omana elämänvaiheenaan.

 

Tätä vaihetta RAY halusi olla tukemassa. Avustusten painotukset ovat vaihdelleet: 1980-luvulla tuettiin erityisesti nuorten kesäleiritoimintaa. Leiritoimintaa tuetaan edelleen, mutta 1980-luvulla avustussummat olivat nykyistä suurempia, koska monet leirikeskukset olivat vielä rakentamatta.

 

1990-luvulla annettiin rahaa erityisesti nuorisoasumisen tukemiseen. Tarkoitus oli, että RAY:n rahoittamat asunnot menisivät niille nuorille, joiden oli vaikea löytää asuntoa muita reittejä, mutta muutkin saivat niitä hakea.

 

Nuorista alettiin huolehtia 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun nuorilla alkoi olla aiempaa enemmän vapaa-aikaa.

 

 

Joka päivä yli 7 nuorta jää eläkkeelle

 

Nykynuoriso, kamalaa porukkaa. Niin väittävät sanonnat. Nuoria on kautta historian leimattu myös epäreilulla tavalla, ja nuoriin on aina suhtauduttu epäileväisesti. Nuorten ongelmat eivät kuitenkaan koskaan ole erillään yhteiskunnan muista tapahtumista. Käypä esimerkki on 1990-luvun lama.

 

Silloin tehtiin leikkauksia erityisesti nuorten ja lapsiperheiden peruspalveluihin. Niiden on myöhemmissä seurantatutkimuksissa todettu vaikuttaneen merkittävästi lasten ja nuorten kasvuun. Kun esimerkiksi luokkakoot suurenivat ja lapsiperheiden kotipalvelu lopetettiin, monet lasten ja nuorten ongelmat jäivät huomaamatta.

 

Sittemmin jopa joka viides vuonna 1987 syntyneistä on ollut psykiatrisessa hoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. Tämä käy ilmi THL:n kyseistä ikäluokkaa koskevasta tutkimuksesta. Tänä päivänä mielenterveyssyyt ajavat nuoria työkyvyttömyyseläkkeelle. Esimerkiksi Helsingin Sanomat laski jutussaan, että vuonna 2013 eläkkeelle olisi siirtynyt mielenterveyssyiden takia joka päivä yli seitsemän alle 35-vuotiasta.

 

Koulutuksen pidentyminen ja psykologisten kehitysteorioiden leviäminen synnyttivät ajatuksen nuoruudesta omana elämänvaiheenaan.

 

 

Nuoret ovat eriarvoisessa asemassa

 

”Tyttöjen Taloon voi tulla vapaasti tunnustelemaan, millaisia tyyppejä me olemme ja voiko meihin luottaa. Monilla on tullessaan esimerkiksi yksinäisyyttä ja masennusta, mutta monet lähtevät alkua huomattavasti paremmassa tilanteessa meiltä eteenpäin”, sanoo Tyttöjen Talon johtaja Mari Uusitalo-Herttua Helsingin Tyttöjen talossa.

 

Vuosituhannen vaihteen Suomessa sukupuolisensitiivinen eli esimerkiksi vain tytöille tarkoitettu toiminta tytöille tarkoitetussa tilassa oli uusi ajatus. Tarvetta kuitenkin tuntui olevan: Helsingin Tyttöjen Talossa on ollut alkuvuosista näihin päiviin noin tuhat käyntiä kuussa. Nykyään on myös Poikien Taloja. RAY on avustanut eri kaupunkien Tyttöjen Taloja vuodesta 2000 lähtien 11 051 092 eurolla.

 

Nuoriin on kautta historian suhtauduttu epäileväisesti.

 

Kaikki lapset ja nuoret eivät ole lähtökuopissa samalla viivalla. Puhutaan ylisukupolvisista ongelmista ja huono-osaisuuden periytymisestä. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret ovat keskenään eriarvoisessa asemassa jopa ilmaisen peruskoulun Suomessa.

 

Kaikilla vanhemmilla ei ole resursseja nuoren tukemiseen. Mitä myöhemmin ongelmiin päästään käsiksi, sitä vaikeampi niihin on puuttua. On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että laajalle joukolle suunnatut ennaltaehkäisevät palvelut säästävät merkittävästi rahaa kuntoutuspuolella. Monet järjestöt tukevat heitä, joka ovat syystä tai toisesta vaarassa jäädä kaiken ulkopuolelle.

 

Juttua varten haastateltiin lisäksi RAY:n erityisasiantuntijaa Timo Mularia ja Nuorisotutkimusseuran erikoistutkijaa Sinikka Aapola-Karia.

 

Jutun yhteydessä kuvat ovat Jouko Lehtolan valokuvasarjasta Nuoret sankarit, jossa hän kuvasi nuoria usean vuoden ajan 1990-luvulla. Lehtola kuoli maksasyöpään 47-vuotiaana vuonna 2010.