Alkuun
27.3.2017
teksti: Raisa Mattila, kuvat: Marko Rantanen

Kiira Korpi: ”Tärkeintä on, että joku kuuntelee huolia tuomitsematta”

 

Taitoluistelija Kiira Korpi on yksi niistä huippu-urheilijoista, jotka ovat viime vuosina puhuneet avoimesti kilpauran aikaisista tuntemuksistaan.

 

Kiira Korpi, millaista elämäsi oli synkimmän ahdistuksen aikoihin?

”Useamman kerran urani aikana olen päätynyt siihen pisteeseen, että olen ollut henkisesti tyhjä tai riekaleina. Ahdistuneita kausia on mennyt ja tullut.

Synkimpinä aikoina kroppani oli jatkuvasti jännittyneessä tilassa, ja mielessäni pyörivät ajatukset joko menneestä tai tulevasta. Milloinkaan en pystynyt olemaan täysin läsnä kulloisessakin hetkessä. Vaikka tiesin, että pitäisi ajatella jotakin muuta [kuin ahdistusta], en kyennyt siihen, mikä taas ruokki ahdistusta entisestään.

Treenaamisessa ahdistukseni näkyi heikentyneenä itseluottamuksena ja myös niin, että pinnani oli koko ajan kireällä. Pelkäsin jäällä epäonnistumisia, ja yritin väkisin pysyä rentona. Pakottamisen myötä tasoni laski, kun en pystynyt keskittymään itse suorituksiin. Suoritustason laskuun vaikutti varmasti sekin, etten ahdistuneina aikoinani ollut koskaan hyvin levännyt mennessäni jäälle.

Kun tein päätöksen kisaurani lopettamisesta [vuonna 2015], vahva tekijä taustalla oli se, ettei minulla ollut enää lainkaan motivaatiota henkisesti ja fyysisesti rankkaan treenaamiseen.”

 

Kenelle puhuit tuntemuksistasi?

”Minulla on aina ollut siitä iloinen tilanne, että olen voinut jutella asioistani vanhempieni, siskoni ja poikaystäväni kanssa. Kaikkein synkimpinä aikoina ajattelin, etten voinut samaistua luistelukavereihini. Kaikilla muilla näytti olevan kivaa. Oloni oli tämän asian kanssa tosi yksinäinen. Siksi minulle on ollut tärkeää käydä juttelemassa tuntemuksistani ammattilaiselle. Olin aikaisemminkin tehnyt töitä henkisen valmentajan kanssa, mutta vuonna 2013 aloin käydä urheilupsykologin juttusilla. Olemme olleet tekemisissä välillä tiiviimmin ja välillä harvemmin. Kun treenasin ulkomailla, saatoimme jutella Skypessä. Sekin helpotti.”

 

Miten voit nyt?

”Oloni vaihtelee jonkin verran päivästä toiseen. Ahdistuksen synkkä sadepilvi ei kuitenkaan enää kulje jatkuvasti pääni päällä. Toisinaan ajatukseni saattavat ajautua kehään, jossa minusta tuntuu siltä, että jokin asia pitäisi tehdä paremmin ja paremmin. Nyttemmin olen kuitenkin oppinut armollisuutta itseäni kohtaan. Aikaisemmin saatoin kauhistua omista kielteisistä ajatuksistani ja soimata itseäni niistä. Nyt olen hyväksynyt sen, että huonoja fiiliksiä tulee minullekin, sillä ne ovat osa ihmisenä olemista.”

 

Oletetaan tilanne, että nuoren urheilijan vanhemmalle tai valmentajalle herää huoli nuoren jaksamisesta. Miten neuvoisit valmentajia ja perheitä omista kokemuksistasi käsin?

”Tärkeintä olisi se, että nuorelle tulisi sellainen olo, että joku kuuntelee häntä tuomitsematta. Itselläni avaintekijä toipumisessa oli se, että apunani oli urheilupsykologi, joka pystyi tarjoamaan minulle ja huolilleni tarpeeksi tilaa. Ammattilaisen kanssa jutellessa huoleni saivat tulla ulos, sillä hän ei aina edes reagoinut sanomisiini, eikä hän ainakaan kauhistellut sitä, kuinka paha olo minulla olikaan. Juuri se, että olen saanut pölistä hänelle juttujani vapaasti ilman pelkoa tuomitsemisesta, on eniten jäsentänyt ajatteluani ja siten helpottanut oloani.”

 

 

Taitoluistelun MM-kisat järjestetään Helsingissä 29.3.–2.4.2017.

 

 

Miten junioriurheilijoiden henkisistä valmiuksista pidetään huolta? Lue juttu täältä.