Alkuun
6.10.2017
Teksti: Raisa Mattila kuvat: Jussi Vierimaa

Kirjastovirkailija sai vangit lukemaan: ”Lukekaa mitä tahansa, kunhan luette”

 

Kirjastovirkailija Irmeli Malka-Kannisto kiertää työkseen vankiloita, jotta mahdollisimman moni innostuisi lukemisesta. Hän on saanut yllättyä iloisesti.

 

Suomenkielinen kertomakirjallisuus, 84.2. Elämäkerrat, 99.1. Sarjakuvat, 85.3. Jos on käynyt paljon kirjastossa, luettelee monet yhdistelmät ulkomuistista.

 

Koodit tarttuvat helposti päähän, sillä samat yhdistelmät toimivat jokaisessa Suomen kirjastossa lukuun ottamatta Helsinkiä, jonka lainaamoissa on oma numerosysteeminsä. Hyllynreunan numeroiden on tarkoitus auttaa löytämään luettavaa mahdollisimman helposti.

 

Mutta toisille kasineljä piste kakkoset ja muut yhdistelmät ovat tuntematonta koodikieltä. Esimerkiksi vangit, jotka eivät ole ennen tuomiotaan käyneet kirjastossa, eivät välttämättä käytä sujuvasti kirjastoa.

 

Vankiloissa on kyllä kirjastoja, mutta niiden hyllyissä on monesti vähemmän luettavaa kuin kaikille avoimissa kirjastoissa. Vankiloissa on ajateltu, että etsimänsä löytää ilman luokituksia, eikä hyllyihin ole pantu numeroita.

 

Kirjastovirkailija Irmeli Malka-Kannisto on eri mieltä. Hänen mielestään vankilakirjastojen pitäisi toimia hyllytunnisteita myöten samalla tavalla kuin mitkä tahansa yleiset kirjastot.

 

Siksi Malka-Kannisto kiertää vankiloita. Repussa rulla kontaktimuovia.

 

 

Elämäkerrat kiinnostavat vankilassa

 

Maanantaista perjantaihin Irmeli Malka-Kannisto ajaa sinisellä tila-autollaan vankilasta toiseen, useita satoja kilometrejä viikossa. Takapenkillä on tärkein työväline, sininen reppu. ”Kirjastoreppu”, erään vankilan asukkaat sanovat.

 

Kontaktimuovirullan avulla Malka-Kannisto ”kohentaa” vankilakirjastoja, kuten hän itse sanoo. Hän tulostaa kasan virallisen luokitusjärjestelmän numeroyhdistelmiä, leikkaa yhdistelmät irti toisistaan ja liimaa laput oikeisiin hyllyihin kontaktimuovilla.

 

– Juuri tänään aamulla vakuutin yhdelle ryhmälle eräässä vankilassa, että kun te osaatte käyttää vankilan kirjastoa, osaatte käyttää muitakin kirjastoja, Malka-Kannisto sanoo.

 

– Ryhmäläisiäni ovat kiinnostaneet paljon esimerkiksi elämäkerrat. Kun he vapautuvat, ja jos he haluavat vielä lukea, he menevät kirjastoon ja osaavat siellä etsiä hyllystä tunnisteen 99.1.

 

Kirjastovirkailija Irmeli Malka-Kannisto vie vankiloihin ilosanomaa lukemisen ilosta ja hyödystä. Hän on opettanut vankeja myös täyttämään lomakkeita netissä.

 

 

Vangeille uusia taitoja

 

Irmeli Malka-Kannisto on projektisuunnittelijana hankkeessa, jolla on runollinen nimi: Kirjastosta juuret elämään.

 

Malka-Kannisto on vetänyt projektia viisi vuotta. Yhtenä tarkoituksena on kohentaa vankilakirjastoja mutta tärkeämpiäkin tavoitteita on. Esimerkiksi se, että pitkään vankilassa istunut oppisi täyttämään itse netissä veroilmoituksen tai Kelan lomakkeen. Tai se, että lukemista ennen vierastanut innostuisi kirjallisuudesta.

 

Viisi vuotta sitten Malka-Kannisto työskenteli virkailijana pienen paikkakunnan kirjastossa.

 

Eräänä päivänä ryhmä läheisestä avovankilasta saapui kirjastoon Malka-Kanniston vetämälle tiedonhaun oppitunnille. Ruokatauolla Malka-Kannisto söi takahuoneessa makaronilaatikkoa ja mieleen tuli ajatus: jos hän ryhtyisi kiertämään tietoineen vankiloissa, mukaan pääsisi moninkertainen määrä ihmisiä.

 

Hankkeelle haettiin rahaa, sitä saatiin, ja Malka-Kannisto ryhtyi kokopäiväiseksi projektisuunnittelijaksi. Parhaimmillaan hän on kiertänyt yhdeksässä vankilassa. Nyt hän vierailee kuudessa talossa tietyn viikkorytmin mukaan.

 

 

Elämän ensimmäinen googlaus

 

Malka-Kannisto opettaa vankeja hakemaan tietoa, vetää heille kirjallisuuspiirejä ja kohentaa vankilakirjastoja paitsi hyllytunnisteilla myös kirjahankinnoilla.

 

Tiedonhaun opettaminen on erityisen tärkeää, Malka-Kannisto ajattelee. Jotkut vangit eivät ole koskaan googlanneet tai täyttäneet veroilmoitusta.

 

– Jos olet ollut kauan kiinni [eli eristettynä yhteiskunnasta], et osaa käyttää nykyaikaisia laitteita. Erityisen hyödyllistä on, jos oppii täyttämään netissä verottajan, työkkärin ja Kelan kaavakkeita.

 

Se onnistuu avolaitoksissa, jossa vangit saavat käyttää valvotusti nettiä.

 

Kirjastorepussa kulkee kymmenen tablettia. Kun tiedonhakutunti alkaa, Malka-Kannisto jakaa laitteet ryhmäläisille, yhden jokaiselle.

 

Suljetuissa laitoksissa, kuten Riihimäen vankilassa, netin käyttö on kielletty. Tablettitunnilla otetaan valokuvia, joista tehdään kuvaohjelman avulla traileri.

 

– Monet haluavat tehdä omansa autoista tai eläimistä, mutta aiheella ei ole merkitystä. Tarkoitus on, että ihmiset oppisivat käyttämään tablettia, jotta se tulisi tutuksi eikä siihen tarttuminen pelottaisi, Malka-Kannisto sanoo.

 

 

Sadut suosiossa vankilassa

 

Tutkimuksista tiedetään, että monen vangin arkiset taidot ovat hatarat lukutaidosta lähtien.

 

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vaikeuksia lukemisen kanssa olisi 30–50 prosentilla vangeista. Luvut vaihtelevat tutkimuksen asetelmasta riippuen mutta ovat joka tapauksessa suurempia kuin väestössä keskimäärin.

 

Sekin on tiedossa, että jos vankilassa järjestetään tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kehittäviä kursseja, todennäköisyys sille, että tuomionsa suorittanut uusii rikoksensa, laskee jonkin verran.

 

Erilaisia kursseja on järjestetty erityisesti 1990-luvulta alkaen. Vihdoinkin tajuttiin, että arkisten taitojen koheneminen alentaa syrjäytymisen riskiä.

 

– Sanon ryhmäläisilleni aina, että lukekaa vaikka sarjakuvia tai sanomalehtiä. Mitä tahansa, kun te vain luette. Lukutaito on elämässä kaiken A ja O, muuten sinua viedään viis nolla, Irmeli Malka-Kannisto sanoo.

 

Hänen vetämänsä ryhmät ovat vapaaehtoisia. Jonoksi asti väkeä riittäisi toimintaan, jossa perheelliset vangit pääsevät lukemaan lapselleen iltasadun.

 

 

Niillä kerroilla Malka-Kannisto levittää vankilan henkilökunnan avustuksella värikkään kankaan tapaamishuoneen tai vankilakirjaston seinälle. Tuolille kankaan eteen pääsee istumaan kirjan kanssa vanki, joka tällä kertaa on lukuvuorossa. Malka-Kannisto asettaa tabletin oikean etäisyyden päähän ja käynnistää videokameran. Lukija avaa kirjan ja aloittaa sadun.

 

Kun satuhetki on purkissa, Malka-Kannisto siirtää tiedoston tabletista muistitikulle. Tikku ja fyysinen kirja lähetetään lapselle kotiin.

 

Monet jo kertaalleen mukana olleet vangit ovat ilmoittaneet Malka-Kannistolle, että he haluaisivat tulla uudelleenkin. Kotona on ilmeisesti tykätty.

 

Inhimillisiä Uutisia kysyi kirjastohankkeen eri osa-alueisiin osallistuneilta vangeilta vankilaan toimitetulla kyselylomakkeella, onko hanke tuntunut hyödylliseltä. Moni vastaaja mainitsi juuri Lue lapselle -osuuden ja kertoi, että erityisesti se on tuntunut hyödylliseltä.

 

– Yksi niitä harvoja projekteja, mistä on todellista hyötyä, arvioi yksi vastaaja.

 

– Erityisen mieluista on ajatus siitä, että lapsi nukahtaa [minun lukemaani] satuun, kertoi toinen.

 

 

Kirja, pari viikossa

 

Jotkut vangeista innostuvat lukemaan itse. Eräs Kirjastosta juuret elämään -hankkeen ryhmiin osallistunut vanki kertoi, että ei ollut lukenut lainkaan kirjoja ennen vankilaan joutumista. Vankilassa kirjoja on tullut luettua yksi tai kaksi viikossa, hän kertoi.

 

Malka-Kanniston mieleen on jäänyt vanki, joka lähetti vapautumisensa jälkeen kiitosviestin projektisuunnittelijalle.

 

– Hän viestitti, että on ostanut tabletin ja ladannut sen täyteen e-kirjoja.

 

Nyt lähden reissuun lukemaan niitä, viesti päättyi.

 

 

Elokuusta 2012 asti käynnissä ollut Kirjastosta juuret elämään -hanke päättyy vuodenvaihteessa. Hanke on saanut rahoituksensa AVIlta ja Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköltä. Veikkauksen pelien tuotoilla tuetaan lukuisia kirjastojen hankkeita ja projekteja vuosittain.

 

Juttuun on haastateltu taustaksi professori Tapio Lappi-Seppälää, joka toimii johtajana Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa. Tietoja juttuja varten antoi myös erityisasiantuntija Kati Sunimento Rikosseuraamuslaitoksesta.