Alkuun
20.12.2016
teksti: Laura Friman

Kohti entistä monimuotoisempaa vanhuutta

 

Sosiaaliset kontaktit, itsemääräämisoikeus, yhteisöllisyys, osallisuus – moderni vanhustyö ei näe ikäihmisiä pelkkinä autettavina, vaan aktiivisina toimijoina.

 

Hyvästi laitosarki! 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa vauhdilla. Samaan aikaan kasvussa on myös eliniän ennuste. Suomalaisen yhteiskunnan vääjäämätön ikääntyminen haastaa myös vanhustyön pohtimaan, millaista ikäihmisen elämä on mielekkäimmillään. Nykytiedon valossa aika erilaista kuin vielä jokunen vuosikymmen sitten oletettiin: vanhukset kaipaavat paljon muutakin kuin seiniä ympärilleen ja turvallista, mutta kaavamaista arkea.

 

Vanhus ei enää istu vain keinutuolissa kutomassa sukkaa. Näkemys vanhuudesta on laventunut. Tulevista vanhuksista ei tule samanlaisia vanhuksia kuin edeltäneistä sukupolvista. Vaan millaisia?

 

Kodinhoitaja voimisteluttaa tuolissa istuvaa vanhusta 1980-luvulla. (Kuva: Työväenmuseo Werstas)

 

 

Palveluasumisen pioneeri

 

Vanhustyön painopisteet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Vanhuuden käsitteen murroksesta kertoo pelkkä termistökin: vielä 1960–70-luvuilla RAY investoi vanhainkoteihin, 1980–90-luvuilla palvelutaloihin, ja 2000-luvulla ikäihmisten asuntoihin.

 

Palvelutalokulttuuriin siirryttäessä inspiraatiota haettiin muista Pohjoismaista, erityisesti Tanskasta. Erityisesti paikallisten palvelutalojen yhteistilat innostivat opintomatkalla olleita suomalaisia vanhustyön tekijöitä.

 

Tanskalaisvanhukset olivat aktiivisia ja elämässä kiinni. Heitä ei myöskään piilotettu taajaman laidalle, vaan sijoitettiin kaupunkien keskustaan. He eivät olleet laitostuneita, vaan onnellisia. Samaan aikaan Suomessa oli vielä villi ajatus, että ikäihminen saattaisi haluta lasin viiniä ruoan kanssa.

 

Onnelliset rypyt -risteily on osa Eloisa ikä -ohjelmaa. Risteilemään tulleet ystävät Aulikki Haapanen, Marja Kylä-Utsuri, Eeva-Liisa Keskinen, ja Tuula Mäkimattila tuntevat toisensa 40 vuoden ajalta. (Kuva: Nina Karlsson)
RAY:llä on ollut roolinsa jo 50-luvulla käynnistyneessä kotiavustajatoiminnassa, joka on yhä osa kotimaisten vanhuspalvelujen kivijalkaa. (Kuva: Työväenmuseo Werstas)

 

Suomalaisia vanhainkoteja alettiin samalla vuosikymmenellä saneerata urakalla palvelutaloiksi, joissa panostettiin muun muassa asukkaiden harrastusmahdollisuuksiin. Voimakkain investointien vaihe ajoittui 90-luvun lopulle.

 

2002 oli ratkaiseva vuosi, jolloin astui voimaan raha-automaattiavustuksia rajannut laki. Silloin vastuu investoinneista siirtyi julkiselle sektorille, ja RAY keskittyi rahoittamaan hoidollisten toimintojen sijasta aktivoivaa vanhustyötä.

 

Palveluasuminen ei ole vanhustyön ainoa historiallinen hanke, jota RAY on vuosikymmenten varrella tukenut. Yhdistyksellä on ollut roolinsa muun muassa jo 50-luvulla käynnistyneessä kotiavustajatoiminnassa, joka on yhä osa kotimaisten vanhuspalvelujen kivijalkaa. 90-luvulla yhdistys taas kehitti omaishoitajien jaksamista rahoittamalla omaishoitajien tueksi perustettuja järjestöjä. Vasta vuonna 2006 voimaan tullut laki liitti omaishoidon tuen osaksi julkista järjestelmää.

 

Vuosituhannen vaihteessa RAY teki uudenlaisen, tuolloin kiistellynkin ratkaisun rahoittamalla geriatriseen kuntoutukseen liittyvää tutkimustyötä. Satsaus tutkimukseen osoittautui kannattavaksi: mittava hanke poiki ystäväpiirien kaltaisia elämään jääneitä toimintoja.

 

Vuonna 2012 käynnistetty Eloisa ikä -ohjelma korostaa ikäihmisten moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta: hanke noteeraa muun muassa vanhustyössä aiemmin sivuutetut sukupuoli-, seksuaali- ja kielivähemmistöt ja maahanmuuttajat. (Kuva: Työväenmuseo Werstas)

 

 

Vähemmistöt esiin, osaaminen käyttöön

 

Eloisa ikä -ohjelma on vuonna 2012 käynnistynyt hanke, jota Raha-automaattiyhdistys on rahoittanut noin 22 miljoonalla eurolla. Ohjelman tavoitteena on luoda parempaa arkea ikäihmisille. Monimuotoinen, 31 kehittämishankkeen kokonaisuus painottuu erityisesti psykososiaaliseen tukitoimiin.

 

Liikunnan myönteiset vaikutukset on noteerattu jo aiemmin laajasti, mutta niiden rinnalle on haluttu nostaa nyt uusia kulmia, sillä kolmannes ikäihmisistä kärsii joko yksinäisyydestä tai mielenterveysongelmista. Nykyään myös nähdään, että ikäihmisten mielenterveyden hoitaminen on yhtä kannattavaa kuin nuorempien.

 

Marja Kylä-Utsurille, rypyt tarkoittavat elämää. "En ole koskaan tuskaillut niiden kanssa." (Kuva: Nina Karlsson)
Liikunnan myönteiset vaikutukset ikäihmisille on noteerattu jo aiemmin, mutta niiden rinnalle on haluttu nostaa nyt uusia kulmia. Iso osa ikäihmisistä kärsii joko yksinäisyydestä tai mielenterveysongelmista. (Kuva: Työväenmuseo Werstas)

 

Eloisa ikä korostaa myös ikäihmisten moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta: hanke noteeraa muun muassa vanhustyössä aiemmin railakkaasti sivuutetut sukupuoli-, seksuaali- ja kielivähemmistöt ja maahanmuuttajat.

 

Merkittävä rooli on myös kulttuuriharrastuksilla ja luovuuden tukemisella, joista on saatu apua muun muassa muistityössä. Myös näissä hyödynnetään mahdollisimman usein ikäihmisten omaa tietotaitoa.

 

Nainen auttaa vanhaa miestä riisuutumaan pesulle. (Kuva: Työväenmuseo Werstas)

 

RAY:n vahva panostus vanhustyöhön jatkuu ensi vuonnakin. Yhdistys kohdistaa ikäihmisille, eläkeläistyöhön ja veteraanityöhön vuonna 2017 noin 21 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi myös muiden järjestöjen toimintaa kohdentuu ikäihmisille muun muassa sairaus- ja potilasjärjestöjen ja mielenterveysomaisten kautta. Tukea saavat muun muassa matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja seniorien ”avoimia olohuoneita”.

 

Toimivan, uuden ajan vanhustyön avain on yksilöllisyyden tunnistaminen ja kunnioittaminen. Ikäihmisistä ei voi puhua massana, ja yhtä tarpeetonta on tympeä kahtiajako aktiivisiin supersenioreihin ja passiivisiin autettaviin. Uuden vuosituhannen ihanne fyysisesti tarmokkaasta, yltiösosiaalisesta vanhuksesta ei ole ainoa oikea.

 

1940-luvulla vanhuus nähtiin erilaisena kuin nykyään. Nykyään korostetaan ikäihmisten moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta. (Kuva: Helsingin kaupungimuseo)

 

Jutta varten on haastateltu RAY:n erityisasiantuntija Elina Varjosta ja Reija Heinolaa Vanhustyön keskusliitosta.