Alkuun
31.12.2017
teksti: Marko Jantunen, kuva: Sakari Piippo

Koko elämän perusta on arki

 

Inhimillisten Uutisten tammikuun vieraileva päätoimittaja jääkiekkoilija Marko Jantunen on elänyt monta arkea. 2010-luvulla huippu-urheilijan arki vaihtui täysipäiväisen alkoholistin arkeen. Nyt hän kertoo pääkirjoituksessaan, millaista on opetella nauttimaan ihan tavallisesta päihteettömästä elämästä.

 

Vuonna 2005 kaikki pyöri mun ympärillä. Mun ja jääkiekon. Olin tärkeä palanen Jokereissa, minulla oli tulosvastuuta. Aamulla mentiin jäähallille. Jos illalla oli peli, käytiin päivällä välissä nukkumassa. Talvikautena pelejä oli 3–4 iltana viikossa. Siinä sivussa vietin perhe-elämää lasten ja vaimon kanssa.

 

Olin huippuammattilainen, mutta silloin elin jo keskivaiheen alkoholismia. Lisäksi oli tullut kaikki lääkeriippuvuudet. Sairaus oli alkanut tuottaa ongelmia itseni lisäksi myös lähipiirille ja työympäristössä, joka paikassa.

 

Aina, kun oli mahdollisuus, kävin ulkona dokaamassa. Viikonloppuisin en enää saanut pullonkorkkia kiinni sunnuntaina. Maanantait alkoivat olla krapulapäiviä.

 

Kun on kotona, pitäisi pystyä laittamaan työasiat narikkaan, olemaan lasten kanssa ja lepäämään. Mutta en enää ollut läsnä arjessa, siinä hetkessä, joka on tärkeää.

 

Jääkiekkoilijalla arki on strukturoitu – aamupalat pitää olla syöty, kaikki tiptop. Sillä tavalla pystyy kehittymään jopa vanhemmilla päivillä. Olin huippuammattilainen, joten pystyin tekemään työni, vaikka luovuin rutiineista, mutta en enää kehittynyt.

 

Jokereissa pelatessa jäin kiinni rattijuoppoudesta. Se oli ensimmäinen merkki, johon olisi pitänyt puuttua. Minun olisi pitänyt olla rehellinen ja pyytää apua. Minut olisi pitänyt ohjata hoitoon, mutta Jokereissa ei silloin ollut järjestelmää siihen. Se ei ollut työyhteisön vika. Tilannettani ei katsottu sairautena.

 

Sen sijaan työsuhteeni sanottiin irti. Sain potkut.

 

Jatkoin pelaamista Pelicansissa. Ajattelin, että kyllä se tästä. Ei se siitä.

 

Vuonna 2010 siirryin loppuvaiheen alkoholismiin. Aloin käyttää päihteitä päivittäin. Kaveripiiri vaihtui päihteitä suosivaksi; elimme käyttääksemme ja käytimme elääksemme.

 

Kontrollikyky meni aluksi osittain, sitten kokonaan. Aloin olla kännissä väärissä paikoissa väärään aikaan.

 

 

Ensimmäinen askel oli myöntää ongelma

 

Maanantai 13.9.2015 muutti elämäni. Silloin lapsuudenystäväni ymmärsi, että en tajua omaa tilaani. Hän etsi minulle laadukkaimman päihteettömän hoidon ja vei minut sinne, Riihimäelle Avominne-klinikalle.

 

Se oli hyppy tuntemattomaan, siirryin tietämättömyydestä tietoon. Tiesin, että olin addikti. Olin aika sekaisin, sillä olin viettänyt viisi vuotta täysipäiväistä päihdearkea. Klinikalla ymmärsin ensimmäisen kerran, että olen sairas. Minulla on GABRA2-geeni, joka koukuttaa alkoholiin. Minulle rakkaudentunne tuli ensimmäisestä kännistä. Tiesin silloin, että alkoholi on mun juttu.

 

Kun jäin klinikalle, huokaisin ensimmäisen kerran helpotuksesta. Ajattelin, että nyt alkoi mun NHL-ura. Sellainen oli pitänyt alkaa jo vuonna 1996. Minulla oli kaunis vaimo, miljoonat tilillä ja esikoispoika syntynyt. Silloin jätin kortin käyttämättä, mikä kaduttaa tänäkin päivänä. En silloin asettanut uusia tavoitteita.

 

Nyt päätin: tulen ratkaisemaan tämän finaalin! Laitan perseen penkkiin, maksan velkani, haluan elämäni ja asiani kuntoon, takaisin lapseni elämään. Haluan itseni takaisin parempana kuin ikinä.

 

Se ohjasi tekemistäni: ajattelin, että tämä on tärkein otteluni. Ensimmäinen askel oli myöntää, että minulla on ongelma, jota en yksin kykene ratkaisemaan. Sairaus on puolustaja, joten ikinä pysty kiertämään. Minun pitää hyväksyä sairaus.

 

Elän päivä kerrallaan -filosofiaa. Elän 24 tunnin pätkissä päihteettömänä. En mieti huomista, vaan elän hetki kerrallaan, läsnä omassa elämässäni.

 

Arjessani perusasioita on se, että olen omavarainen. Otan vastuun omista teoistani ja sanoistani enkä osta edes kahvikuppia velaksi.

 

Olen löytänyt sisäisen rauhan tekemällä sen kanssa paljon töitä. Pystyn olemaan itseni kanssa ja sitä kautta pystyn olemaan läsnä isänä ja niiden kanssa, jotka ovat ympärilläni. Olen aidosti kiinnostunut heidän asioistaan.

 

Pidän huolta perusasioista, jotka nuorena opin: säännöllinen elämä, ravinto, työ ja lepo.

 

Arvostan normaalia tylsää arkea. Siihen koko elämä perustuu. Nyt minussa ei ole mitään falskia.

 

Tammikuun päätoimittaja

Marko Jantunen