Alkuun
10.10.2017
Teksti: Raisa Mattila kuvitus: Ilona Partanen

Kuka ottaisi vanhat kirjani?

Voiko kirjallisuudella tehdä hyvää ja lahjoittaa kirjansa sairaalaan, palvelutaloon tai kaupunkilaisten kohtaamispaikkaan, mietti toimittaja Raisa Mattila. Mutta kirjojen lahjoittaminen ei olekaan aivan yksinkertaista.

 

Kirjallisuutta ei kannata säilyttää ikkunalaudalla, sillä auringonvalo saattaa sekoittaa graafikon huolella suunnitteleman kannen värimaailman. Ainakin jatkuva porotus kellastuttaa kansien välistä pilkottavat sivut. Tämän tiedän, sillä luen sisustuslehtiä.

 

Sinne hyllystä karsimani kirjat kuitenkin ovat nyt päätyneet, ikkunalle. Taannoin muutin perheineni uuteen kotiin, jossa on tilaa rajallisesti. Se havahdutti huomaamaan, että asunnon neliöt on totta vieköön järkevämpi säästää ihmisten käyttöön, eikä tuhlailla niitä varastoidakseen erilaisia esineitä.

 

Moni muu on tullut samaan johtopäätökseen. Yhdessä ainoassa Facebookin kierrätysryhmässä saattaa olla jäseniä jo moninkertaisesti enemmän kuin asukkaita helsinkiläisessä kotikaupunginosassani.

 

Jotkut suhtautuvat karsimiseen vakavasti. Heille tavaroista luopuminen ei todellakaan ole mitä tahansa summittaista siivoilua, vaan siihen pätee oma säännöstönsä. Kuuluisimman metodin, KonMarin, on kehittänyt japanilainen järjestelyasiantuntoja ja bestseller-tietokirjailija Marie Kondo. Hänen mukaansa joka ikisen kodin tavaran kohdalla on syytä punnita tarkasti, tuottaako esine iloa itselle vai ei. Ensimmäiset säästetään, jälkimmäiset hyvästellään ja heitetään pois.

 

Minne, sitä ei kerro hittikirja Siivouksen elämänmullistava taika. Kondon mukaan tavaroista vain luovutaan. Vaikka kirjalliset neuvot siis puuttuvat, monet karsijat osaavat onneksi kiikuttaa käytetyt vaatteensa erilaisiin keräyspisteisiin ja ilmoittaa turhista kodintavaroistaan somen kierrätysryhmissä.

 

Turhat kirjat ovat kinkkisempi juttu. Tarjontaa on niin paljon, että monet divaritkin ovat alkaneet rajoittaa sitä, kuinka paljon ja millaista kirjallisuutta ne suostuvat ottamaan vastaan.

 

Edelleen kirjoja voi tarjota kierrätyskeskuksille ja muille toimijoille, jotka panevat niitä myyntiin pitämilleen kirpputoreille. Sielläkin kirjat tosin saattavat jäädä hyllyyn pölyttymään.

 

Voisiko kirjalla tehdä hyvää suoraan kädestä käteen? Kuka tarvitsisi kirjoja?


 

Kiitos, mutta ei kiitos

 

Ikkunalaudan kirjapinossani on kevyttä, painavaa ja kaikkea siltä väliltä. On Emmi Itärantaa, Paul Kalanithia, Pekka Hiltusta, Saara Turusta, Miki Liukkosta, Annie Proulxia, Jani Saxellia, Andrei Astvatsaturovia, Mario Vargas Llosaa.

 

Kaikki opukset on julkaistu 2010-luvulla. Jokainen niistä on rakkaudella pidetty ja moitteettomassa kunnossa kansipapereita myöten. Kaikkiaan kirjoja olisi kaksi paperikassillista, kiinnostaisiko? Sitä kysyn puhelimessa yhdeltä ja pian toiselta vastaajalta. Soitan läpi pääkaupunkiseudulla sijaitsevia paikkoja, joissa kirjoille voisi olla mielikuvieni mukaan lukijoita.

 

Nopeasti selviää, että hyllyt ovat täynnä muuallakin kuin omassa kodissani. Kirjoille ei yksinkertaisesti ole tarvetta, kertoo myös Helsingin Ensikodin toiminnanjohtaja Kirsi-Maria Manninen.

 

”Tykkään itsekin lukea, ja otimme aikaisemmin vastaan kirjoja. Enää emme, sillä olemme huomanneet, että kirjat tuppaavat jäämään hyllyihin”, Manninen sanoo puhelimessa.

 

Osa ensikodille lahjoitetuista kirjoista meni suoraan lukemiseksi asiakkaille, osa pantiin myyntiin kirpputorille, jolla kerätään rahaa toiminnalle.

 

”Yksiköistämme on kerrottu, että asiakkaat selaavat mieluummin lehtiä kuin kirjoja, eivätkä kirjat liiku eteenpäin myöskään kirpparilta”, Manninen perustelee kieltäytymistään.

 

 

Soittokierroksen perusteella kirjoista on ylitarjontaa myös kaupungin palvelutalossa, eikä niitä haluta kauppakeskuksen kohtaamispaikassakaan, ei ainakaan isoja määriä.

 

Sairaalat taas eivät voi ottaa kirjalahjoituksia vastaan muun muassa hygieniasyistä. Sitä paitsi kirjoja on sairaaloiden osastoilla jo varsin riittävästi, ja esimerkiksi psykiatrian puolella toimii kaupunginkirjaston pyörittämä potilaskirjasto. Sen hankinnat tehdään samalla tavalla virallista kanavaa pitkin kuin muissakin kirjastoissa, mikä on tietysti potilaiden kannalta hyvä juttu.


 

Vankilan kirjat lahjoitti eduskunta

 

Helsingin vankilassa luetaan paljon. Vangeista neljäsosa on tehnyt rekisteröityjä lainauksia, ja muutkin ovat lukeneet kirjastossa lehtiä, vankilasta kerrotaan. Luettavaa riittää, sillä Helsingin vankilan kirjasto on maan suurimpia vankilakirjastoja Turun vankilan ohella: Helsingin vankilakirjaston hyllyissä kirjoja on tarjolla sellaiset 10 000 kappaletta. Erityisen suosittuja lajeja ovat dekkarit, historia, erityisesti sotahistoria, psykologia, erityisesti sosiaalipsykologia sekä oikeustieteellinen kirjallisuus.

 

”Myös maantieteellinen kirjallisuus kiinnostaa monia, koska sen avulla voi tehdä henkisen matkan”, vankilan työntekijä kertoo puhelimessa.

 

Mutta: vankila saa runsaasti kirjoja lahjoituksina.

 

”Tarjouksia tulee hirveän paljon, joten meillä on varaa olla kriittisiä. Samasta syystä priorisoimme yksityishenkilöiden sijaan erilaisia instituutioita. Kaunokirjallisuuttakin saamme paljon instituutioilta eduskuntaa myöten”, työntekijä sanoo.

 

Vastaus on jo tuttu, ystävällinen kiitos, mutta ei kiitos.

 


 

Tarjoa aikaa, älä kirjoja

 

Helsingin Sanomien taannoisen artikkelin mukaan jokainen suomalainen heittää vuodessa pois noin 13 kiloa tekstiilijätettä, kuten itselle turhaksi käyneitä vaatteita. Viidennes määrästä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, johon tarkoitetuista vaatteista puolet päätyy ulkomaille. Siellä ne myydään tai lahjoitetaan tarvitseville.

 

Ei kuitenkaan ole lainkaan takeita siitä, että muuallakaan tarvittaisiin juuri sitä tavaraa, josta on tullut meille turhaa, juttu huomauttaa. HS kertoo esimerkin amerikkalaisesta jalkapalloliigasta, joka rahtaa vuosittain satatuhatta t-paitaa, puseroa ja hattua kehitysmaihin.

 

Ainut, joka hommasta varmasti hyötyy, on paidat lahjoittanut taho: se saa kiitokseksi verovähennyksiä. Tuskin tieto ”hyväntekeväisyyteen” tehdyistä lahjoituksista on maineellekaan haitallista.

 

Tästä huolimatta välikätenä toimineen hyväntekeväisyysjärjestön kirjanpidosta ei ole käynyt ilmi ”mitään, mikä olisi viitannut siihen, että paikallisyhteisöt olisivat tarvinneet nimenomaan t-paitoja”, HS huomauttaa.

 

Kirjakaan ei ruoki tai lämmitä, eikä se korvaa ihmisen antamaa aikaa.

 

Sijoituspaikkaa kirjoilleni ei näin ollen keksitä myöskään Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa. Mutta se toimistossa tiedetään, että uusia vapaaehtoisia kyllä kaivataan, juuri nyt erityisesti kehitysvammaisten tueksi.

 

”Vapaaehtoiset tuovat mukanaan jotakin sellaista, mitä työntekijät eivät voi antaa. He ovat paikalla omasta halustaan, ja se merkitsee paljon myös asukkaille”, kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Tiina Pyykkö kertoo.

 

Vapaaehtoisia tarvitaan monenlaiseen.

 

”Kuulumisten vaihdosta ja juttelusta ääneen lukemiseen.”

 

Kirjan saa paikan päältä.

 

*

 

Lahjoita kirjasi tänne:

 

Hyväkuntoisia kirjoja ottaa jatkuvasti vastaan Hope ry:n pääkaupunkiseudun paikallisosasto, jonka kautta kirjat, kuten muutkin yhdistykselle lahjoitetut tavarat, jaetaan suoraan vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille. Pääkaupunkiseudulla tarvetta on aikuisten kaunokirjallisuudelle ja lastenkirjoille, tietokirjat liikkuvat huonommin. Muiden paikallisyhdistysten kirjatarpeen saa selville ottamalla yhteyttä lähimpään toimipisteeseen. Katso yhteystiedot osoitteesta hopeyhdistys.fi.

 

Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingissä toimii vapaaehtoisten ylläpitämä kirjasto, jonka kirjat on saatu lahjoituksena. Kirjasto on tarkoitettu keskuksen asiakkaille eli helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille sekä keskuksessa toimivan palvelutalon asukkaille. Pieniä määriä hyväkuntoisia, uusia kaunokirjoja voi tuoda paikan päälle kirjaston aukioloaikoihin arkisin klo 10–13. Kinaporinkatu 9, 00500 Helsinki.

 

SPR:n Nuorten turvatalo Helsingissä ottaa vastaan pieniä eriä hyväkuntoisia kirjoja, jotka voisivat kiinnostaa nuoria. Turvatalo auttaa 12–21-vuotiaita nuoria monenlaisissa pulmatilanteissa. Ennen lahjoituksen tekoa on syytä tiedustella, tarvitaanko kirjoja juuri tällä hetkellä. Yhteystiedot ovat osoitteessa www.nuortenturvatalo.fi.

 

Helsingin Tyttöjen Talo ottaa vastaan erityisesti feminististä ja naispuolisten kirjailijoiden kirjoittamaa kauno- ja tietokirjallisuutta. Tyttöjen Talon asiakkaat ovat 10–29-vuotiaita tyttöjä ja naisia. Talon yhteystiedot ovat osoitteessa tyttojentalo.fi.

 

Diakonissalaitoksen D-asemat voivat ottaa vastaan pieniä määriä uutta kaunokirjallisuutta. Helsingissä sijaitsevat D-asemat ovat kohtaamispaikkoja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Asemilla on muun tekemisen lisäksi kirjastohyllyjä, joista voi poimia luettavaa. Kirjoja enemmän D-asemilla on kuitenkin tarvetta lämpimille vaatteille, näin talvea vasten erityisesti toppatakeille. Katso D-asemien yhteystiedot osoitteesta www.hdl.fi/fi/palvelut/paivatoiminta.

 

Veikkauksen pelien pelaajat ovat melkoisia kirjamesenaatteja: vuosittain kotimaista kirjallisuutta tuetaan pelien tuotolla noin kolmella miljoonalla eurolla.