Alkuun
7.12.2016
teksti: Hanna Jensen

1990-luvun lamaperheen tarina, osa 1: Ei auttanut, vaikka teki vuorokauden ympäri töitä

Ritva Lehtonen ryhtyi miehensä kanssa yrittäjäksi vuonna 1990. Heistä tuli yksi niistä tuhansista suomalaisista yrittäjäperheistä, jotka maksavat laman konkurssivelkoja vieläkin.

 

Lama synnytti useita mielenosoituksia. Ammattiyhdistysliike järjesti suurmielenosoituksen Senaatintorilla 3.10.1991. Kuva: Kansan Arkisto / Pekka Leino

 

Kyllähän se tuntui hyvältä. Esimies oli juuri sanonut Ritva Lehtoselle, 42, että oli harvoin törmännyt yhtä tehokkaaseen työntekijään kuin Ritva. Totta se olikin. Ritva oli saanut työelämänsä aikana monta ravintolaa tekemään hyvää tulosta ja nyt hän sai siitä suoran tunnustuksen.

 

Oli vuosi 1989. Ritva työskenteli Osuuskauppa Keskimaalla ravintolapäällikkönä ja teki pitkiä päiviä. Jo 14-vuotiaana Ritva oli alkanut hoitaa naapuriperheen puolitoistavuotiaita kaksosia ja näiden kolmevuotiasta isoveljeä – sen lisäksi, että hoiti omaa kaksivuotiasta pikkuveljeään.

 

Hän jatkoi työntekoa eri ravintoloissa. Hän työskenteli tarjoilijana, baarimikkona, portsarina ja lopulta esimiehenä. Hän oli se, joka vei ravintolasta humalaiset ulos käsikynkässä ja puheli rauhallisesti. Humalainen asiakaskin ansaitsi kunnioitusta, hän ajatteli.

 

Omasta mielestään hän oli kiinalaisen horoskoopin tyypillinen rotta, multitaskaaja, joka kykeni tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Siksi hän uskalsi ryhtyä yrittäjäksi. Hän päätti toteuttaa oman ja miehensä unelman: he ostaisivat Wiikin kartanon Viitasaarelta ja tekisivät majatalosta entistä tunnelmallisemman. Jos kaikki menisi hyvin, joidenkin vuosien jälkeen kartano muutettaisiin senioritaloksi, onnelliseksi loppuelämän kodiksi keskellä upeaa luontoa.

 

Yli 400 ihmisen leipäjono Helsingin Castréninkadulla. Kuva: Työväen arkisto / Arja Jokiaho

 

 

Sopimuksista oli tapana pitää kiinni

 

Siinä vaiheessa elettiin vielä huolettoman Suomen nousukautta. Rahamarkkinat olivat vapautuneet, ja ulkomaista rahaa virtasi Suomeen. Investoinnit lisääntyivät ja yksityinen kulutus kasvoi. Koska pääomamarkkinat olivat vapautuneet, korkotaso laski. Pankit ottivat riskejä ja markkinoivat etenkin valuuttaluottoa, jota annettiin löyhin perustein.

 

Kun Ritva ja hänen miehensä istuivat Viitasaarella pankkinsa neuvotteluhuoneessa, pankinjohtaja houkutteli kaupantekoon. Ritva oli kuitenkin alkanut empiä ja sanoi luopuvansa hankkeesta. Sitten pankinjohtaja soitti. Hän tarjosi edullista ja turvallista valuuttaluottoa, jolla olisi 20 vuotta takaisinmaksuaikaa. Ritva ja hänen miehensä innostuivat uudestaan.

 

 

"Ritvalla oli tapana sanoa, että 'ei työ tapa eikä väsytä, vaan tekemätön työ'."

 

 

Lopulta lainapaperit allekirjoitettiin huhtikuisena lauantaipäivänä vuonna 1990. Ritva jatkoi töitään eikä kiireiden keskellä muistanut pyytää papereita itselleen. Hän luotti pankkiin ja sopimukseen, joista oli tapana pitää kiinni.

 

Kesäkuussa 1990 perhe muutti Wiikin kartanoon. Nuorin tytär oli 10-vuotias, parikymppinen poika oli lähtenyt armeijaan ,ja vanhin tytär asui jo poissa kotoa. Työt alkoivat. Ritva hoiti hallinnon ja sisätyöt, mies ulkotyöt ja kotieläimet.

 

Lehtoset nauttivat työnteosta. Ritvalla oli tapana sanoa, että ”ei työ tapa eikä väsytä, vaan tekemätön työ”.

 

Sivukorvalla Ritva kuunteli uutisista, että vienti oli joutunut vaikeuksiin Neuvostoliiton hajoamisen takia. Saksojen yhdistyminen nosti korkoja. Kesällä 1991 markka sidottiin liian korkealla kurssilla Euroopan yhteisön valuuttajärjestelmään. Alkoi valuuttapako, ja talouskriisin syvyys paljastui.

 

Korkotaso nousi, ja kotimainen kysyntä romahti. Pahasti velkaantuneet yritykset alkoivat mennä konkurssiin.

 

Tuhansien muiden tapaan tämäkin nuori mies jäi 1990-luvulla työttömäksi. Kuva: Työväenmuseo Werstas

 

 

Omatunto vai omaisuus?

 

Lehtoset näkivät, kuinka lainojen vakuutena olleet asunnot alkoivat ympärillä mennä myyntiin lainanhoitovaikeuksien takia. Asuntojen hintakupla puhkesi. Valuuttapako kiihtyi. Lopulta markka pakkodevalvoitiin marraskuussa 1991. Etenkin ne yritykset, joilla oli valuuttaluottoa, menettivät yhdessä yössä ison osan omaisuutensa arvosta.

 

Lehtoset kuitenkin jatkoivat työntekoa. Sitten pankinjohtaja soitti. Hän halusi tavata.

 

Neuvottelu käytiin Wiikin kartanon toiseksi viimeisessä kammarissa. Mies ei ollut mukana, koska hänellä oli sydänongelmia. Hän istui toipilaana viereisessä kammarissa ja kuuli keskustelun ohuen seinän läpi.

 

Pankki vaati lisää vakuuksia. Vanhat eivät riittäneet, koska vakuutena olevan kiinteistön arvo oli romahtanut ja korkotaso oli noussut 16–17 prosenttiin. Paljastui, että lainapapereihin oli merkitty lainan takaisinmaksuajaksi kaksi vuotta, sovitun 20 vuoden sijaan. Ritva ei tiennyt mitä tehdä, joten hän kysyi neuvoa asianajajalta. Tämä suositteli, että Lehtoset ajaisivat yrityksensä saman tien konkurssiin ja aloittaisivat puhtaalta pöydältä. Mutta Ritva tiesi, että valinta oli tehtävä omantunnon ja omaisuuden välillä. Hän uskoi, että epärehellisyys paljastuisi ennemmin tai myöhemmin. Ritva jatkoi työntekoa.

 

Lama-aikana karsittiin muun muassa lasten ja perheiden peruspalveluita sekä tingittiin ehkäisevästä työstä. Kuvassa on mielenosoitus, jossa vaadittiin tasa-arvoa kuuroille työttömille. Kuva: Kansan Arkisto

 

Helmikuussa 1992 mies sai sydäninfarktin. Hänelle tehtiin pallolaajennus. Ritva mietti ensimmäisen kerran, ettei selviäisi. Hoidettavana olivat tytär, yritys, eläimet ja asiakkaat. Lukiota käyvä nuorin tytär joutui tekemään töitä äitinsä kanssa 35 tuntia viikossa.

 

Eräänä yönä, kun mies oli sairaalassa, Ritva ja tytär kävelivät hevostallilta kotiin. Ritva kehotti tytärtä menemään nukkumaan, sillä aamulla oli lähdettävä aikaisin kouluun. Ritva kävi vielä tarkistamassa kartanon salin ja huoneet aamua varten. Hän käveli viimeiseen kammariin, työmiesten päällikön huoneeseen ja näki, kuinka kuu paistoi poppelipuiden välistä huoneen hirsiseinälle ja räsymatolle. Ritva istuutui huoneessa olevaan keinutuoliin. Kyyneleet alkoivat valua.

 

Millainen pankki teki syyttömille ihmisille näin?

 

Lama kymmenkertaisti Suomen pitkäaikaistyöttömyyden muutamassa vuodessa. Työttömiä oli enimmillään puoli miljoonaa suomalaista. Kuvassa työvoimatoimiston virkailija esittelee yöpaikkailmoituksia. Kuva: Kansan Arkisto / Maija-Liisa Jalkanen

 

 

Miljoonavelat taakkana

 

Kun mies oli sairastunut, yrityksellä ei ollut edellytyksiä selviytyä. Ritva haki miehensä kanssa yrityksen konkurssiin. Oli huhtikuu vuonna 1992. Toukokuussa yritys sulki ovensa, mutta Ritva hoiti vielä muutamien asiakkaiden hääjuhlat, inhimillisistä syistä. Samalla käynnistyi velkasaneeraus. Lehtoset keräsivät velkapaperinsa.

 

Omaisuuksien arvon lasku Suomessa jatkui, sillä myyntiin oli tullut omaisuutta pakon edessä ja pankit perivät epävarmoja saataviaan.

 

Lehtosilla oli velkaa noin miljoona markkaa (nykyrahassa 240 400 euroa), ja vanhan kodin vakuuden arvo oli noin 700 000 markkaa (vajaa 170 000 euroa). Auto myytiin. Koti menetettiin. Lehtoset muuttivat vuokralle toiseen kuntaan, ja Lehtosten tyttären piti muuttaa omilleen muuttaneen isoveljensä luo, jotta koulumatka ei olisi ollut niin pitkä. Kylällä joku sanoi, että Lehtoset olivat jättäneet tyttären heitteille.

 

Lama kymmenkertaisti Suomen pitkäaikaistyöttömyyden muutamassa vuodessa. Työttömiä oli enimmillään puoli miljoonaa suomalaista. Vuonna 1992 konkursseja tehtiin 7400. Nopeasti kasvanut työttömyys pienensi verotuloja ja lisäsi sosiaaliturvamenoja, mikä yhdessä pankkituen kanssa kasvatti valtiontalouden alijäämää ja velkaa.

 

Työttömille jaettiin keittoa Kolmen sepän patsaan luona vuonna 1993. Kuva: Kansan Arkisto

 

Lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin. Ehkäisevästä työstä tingittiin. Koska valtionosuusjärjestelmä uudistettiin 1990-luvun alussa, kunnat saivat entistä vapaammin päättää, miten ne järjestivät sosiaali- ja terveydenhuoltonsa. Kuntien kesken syntyi erilaisia tapoja järjestää muun muassa mielenterveyspalvelut. Palvelujen on väitetty johtaneen laadulliseen kirjavuuteen.

 

Synkimpinä hetkinä Ritva kuitenkin mietti, halusiko hän elää.

 

Raskainta oli, kun Ritvan äiti huokaisi tälle, että mitäs lähdit yrittäjäksi. Olisit ollut vieraan töissä niin kuin muutkin lapset. Se koski. Vaikka olikin totta.

 

Miten Ritva Lehtonen selvisi perheineen? Lue lamaperheen tarinan toinen osa täältä.

 

Lähteet: Sari Hellman: Laskusuhdanteet Suomessa. 1990-luvun laman ja 2008 taantuman vertailua (Aalto yliopisto, 2010, Kauppakorkeakoulu); Olavi Kaukonen: 1990-luvun lama, rikollisuus ja vaikutukset rangaistuksiin; Matti Tuomala: Tuloerot kasvavat Suomessa, Tieteessä tapahtuu.