Alkuun
10.4.2018
teksti: Suvi Sinervo

Millaisessa maailmassa liikkuisin riittävästi, Tommi Vasankari?

 

Olemme paikoillamme enemmän kuin luulemme, eikä se ole jokaisen oma asia. Näin sanoo UKK-instituutin johtaja, lääkäri ja useissa kansainvälisissä ryhmissä vaikuttava Tommi Vasankari, joka tuntee suomalaisten liikkumattomuuden paremmin kuin me itse.

 

Joka toinen meistä liikkuu riittävästi. Jos ottaa mukaan suositusten mukaisen lihaskuntoharjoittelun, yksi kymmenestä urheilee suositusten verran. Tommi Vasankari, se kuulostaa aika pieneltä osalta?

 

Todellinen luku on itse asiassa paljon matalampi. Kun suomalaisilta kysytään, kävelevätkö he reipasta tahtia 2,5 tuntia viikossa tai harrastavatko rasittavaa liikuntaa vähintään 75 minuuttia joka viikko, noin puolet kertoo, että suositusten mukainen määrä tulee kasaan.

 

Kun samojen ihmisten ranteeseen laitetaan objektiivisesti liikkumista mittaava aktiivisuusmittari, selviää, että joka toinen riittävästä liikunnan määrästä raportoinut ei liikukaan. Puolet onkin 23 prosenttia. Lisäksi liikuntatutkimuksiin osallistujat ovat keskimääräistä terveystietoisempia, joten väestötasolla luku on vähän tätä pienempi. Eli korkeintaan joka viides kestävyysliikkuu suositusten verran.

 

 

Me siis huijaamme itseämme?

 

Ei siinä välttämättä itsepetoksesta ole kysymys. Moni vain luulee liikkuvansa. Jos pelaan esimerkiksi kaukalopalloa kaksi tuntia viikossa, ajattelen, että liikuntaa tulee viikossa kaksi tuntia. Kuitenkin minulla on 15 pelikaveria ja ketjuja on kolme, joten olen aktiivisena jäällä vain joka kolmannen minuutin. 60 minuutista istun 40 minuuttia kypärä päässä ja luistimet jalassa. Vaikka olen kauheasti mieleltäni urheilemassa, aktiivisuusmittari mittaa istumisen istumiseksi.

 

 

Väestökyselyissä yli 90 prosenttia meistä on sitä mieltä, että liikunta on terveyden kannalta tärkeää. Emmekö me kuitenkaan käytännössä välitä terveydestämme?

 

No emme me liikkumiseen kauhean ponnekkaasti suhtaudu. Aina toisinaan tapaan nuoria tai aikuisia, jotka sanovat, että ”liikunta ei ole mun juttu”. Silloin sanon, että entäs liikkuminen, eikö sekään ole sun juttu? Miten ajattelit siirtyä tulevina vuosina paikasta toiseen – potkulaudallako vai omin voimin? Yleensä ihminen haluaa säilyttää itsellään liikuntakyvyn ja itsenäisyyden, vaikka liikuntaharrastukset eivät kiinnostaisi.

 

Eikä liikuntaharrastusten kaikkia tarvitsekaan kiinnostaa! On älyttömän iso asia, että käymme kuntosaleilla ja jumpissa, mutta vielä isompi juttu on se, mitä arjessa tapahtuu: millä kuljetaan töihin ja kauppaan, mitä tehdään työpäivän aikana, kuinka paljon istutaan.

 

Jokaisen olisi hyvä hoksata se fundamentti, että jos en käytä ja treenaa liikkumiseen tarkoitettua elimistöä, se ei pidemmän päälle toimi.

 

 

 

Niin. Liian vähäisen liikunnan haitat ovat jopa tupakointia merkittävämpi ongelma Suomessa. Kestävyysliikunnan puute siis tappaa?

 

Kyllä. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja paikallaan oleminen lisäävät riskiä sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen, rintasyöpään, paksunsuolensyöpään, aivoverisuonisairauksiin ja masennukseen. Liikkumattomuus lisää myös kaatumisia. Vaikka liikkeen vähäinen määrä on merkittävä sairauksien riskitekijä, terveyskeskuksissa puhutaan liikkumisesta eri tavalla kuin vaikkapa päihteistä. Ajatellaan, että liikunta on hyvinvoinnin asia, ei terveydenhuollon ongelma.

 

 

Me istumme liikaa. Mitä tämä tarkoittaa?

 

Objektiivisten mittausten mukaan suomalaiset istuvat noin yhdeksän tuntia joka päivä. Arvioimme, että istumme pari tuntia vähemmän kuin todellisuudessa istumme.

 

Tiedetään, että seitsemän tunnin jälkeen jokainen istuttu tunti aiheuttaa selkeää lisähaittaa. Riski sairastua sydänsairauksiin, moniin aineenvaihduntasairauksiin ja syöpätauteihin kasvaa, eli istuminen on ihan näiden meidän tavanomaisten isojen kansansairauksien riskitekijä.

 

Erään tutkimuksen mukaan yksi tunti tv-tuolissa lyhentää elinikää lähes 22 minuuttia.

 

 

 

Onko tietokoneen ääressä istutuista pitkistä työpäivistä haittaa, jos käyn illalla tunnin juoksulenkillä?

 

On. Jos Kaisa Mäkäräinen hiihtää joka päivä 30 tai 50 kilometriä, niin meillä ei ole murhetta siitä, vaikka Kaisa lopun päivää lepäilisikin. Yli 98 prosentilla suomalaisesta aikuisväestöstä fyysisen aktiivisuuden ruutu ei kuitenkaan täyty niin korkealle, että istumisen vaikutukset jotenkin nollaantuisivat.

 

Tykkään verrata liikkumattomuutta kolesteroliin, sillä ihmiset tuntevat kolesteroliarvot ja tietävät, että on kokonaiskolesteroli, jonka sisällä ovat hyvät HDL-kolesteroli ja haitallinen LDL-kolesteroli. Liikkumisen sisällä on ihan sama tilanne: reipas liikunta ja paikallaanolo. Riippumatta siitä, tuleeko 2,5 tuntia reipasta kävelyä kasaan viikossa, runsas määrä istumista on haitallista. Molemmat pitää huomioida erikseen.

 

 

Suomalainen istuu tai makaa jo kolme neljäsosaa valveillaoloajastaan. Mitä istumisen vähentämiseksi ollaan tekemässä?

 

Yhdysvalloissa ollaan juuri muuttamassa liikuntasuosituksia. Nämä muutokset tulevat vaikuttamaan myös suomalaisiin suosituksiin.

 

Uusissa suosituksissa oleellista on se, että ihminen nousee ylös ja liikuntaa ylipäätään tulee. Aiemmat suositukset eivät katoa mihinkään, vaan täydennämme niitä uudella tiedolla. Aiemmin on esimerkiksi puhuttu, että intensiivisen liikunnan tulee kestää vähintään 10 minuuttia, mutta tälle ajalle ei ole tieteellisiä perusteita. Lyhyempikin aika on hyväksi. Kevyelläkin liikuskelulla on merkitystä, arkiliikuntaa painotetaan. Istumisen määrään ja pitkiin yhtenäisiin istumisjaksoihin aletaan kiinnittää huomiota.

 

 

 

Eikö se ole oma asiani, jos istun? Jos en liiku, ja sitten sairastun tai olen onneton?

 

Tämä on hyvä ajatuslogiikka! Mutta jos elät kuin pellossa, pitääkö meidän muiden maksaa kustannukset Liikkumattomuuden hintalappu Suomessa on useita miljardeja euroja joka vuosi. Tieteellisen tarkasti pystytään laskemaan esimerkiksi se, että liikkumattomuudesta johtuvat terveydenhuollon suorat kustannukset ovat noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. Mutta jos liikkumattomuuden hinnaksi sanoo yhden tarkan luvun, valehtelee, sillä kokonaisuuteen vaikuttavat niin monet tekijät. Esimerkiksi ennenaikaiset kuolemat, syrjäytyminen, työssä jaksamisen ongelmat, sairauspoissaolot ja ikääntyvien hoiva aiheuttavat kustannuksia, jotka pienenevät, jos ihmiset liikkuvat enemmän kuin nyt.

 

 

Toisaalta liikunnallinen aktiivisuus kasvattaa verotuloja, sillä liikunnallisuuden ja koulumenestyksen välillä on yhteys?

 

Kyllä! Tieteellisesti on osoitettu, että nuoruuden liikuntaharrastus lisää todennäköisyyttä perusasteen jälkeiseen tutkintoon ja myös korkeakoulututkintoon. Esimerkiksi matemaattisten aineiden osaaminen on liikkujalla jossain määrin parempaa kuin muilla. Intensiivinen liikuntasuoritus myös parantaa aivojen aineenvaihduntaa ja keskittymiskykyä tuntien ajan, mikä vaikuttaa oppimiseen.

 

Kaikkiaan lapsuuden liikuntaharrastuksella on yhteys siihen, kuinka koulut sujuvat, kuinka nuori sijoittuu työelämään ja kuinka hän lopulta selviää tuloveron maksamisesta. Yhteiskunnalle liikunnallinen lapsuus näkyy lopulta suurempina verotuloina.

 

Tämä pätee, vaikka lapsuuden aktiivinen liikuntaharrastus myöhemmin laimentuisikin. Osa vaikutuksesta toki selittyy sillä, että jos urheilee lapsena, todennäköisesti liikkuu myös aikuisena.

 

 

Viimeisimmässä lasten ja nuorten liikkumista selvittävässä LIITU-tutkimuksessa paljastui, että vähiten liikkuva viidennes ottaa koulupäivän askelia puolet siitä mitä eniten liikkuva viidennes, ja viikonloppuisin ero on nelinkertainen. Mitä tästä seuraa?

 

Pommi. Näillä nuorilla tulee olemaan samoja kremppoja jo kolmekymppisinä, mitä nyt on nelikymppisillä. He ovat aineenvaihdunnaltaan pian tyypin 2 diabeetikkoja. Terveysongelmia on hyvin voimakkaina tulossa.

 

Ennen tätä LIITU-tutkimusta en voinut kuvitella, että polarisoituminen on jo lasten ja nuorten keskuudessa näin suurta! Osa yläasteikäisistä ei saa viikonloppupäivinä tuntia kohden 200 askelta. Tämä on sama kuin en pääsisi kotonani Kaarinassa tunnin aikana postilaatikolle ja takaisin, vaan pitäisi jäädä kököttämään ja lepäämään postilaatikon viereen.

 

On pelottavaa, että vain pieni osa yläasteen lopettavista nuorista täyttää kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suosituksen.

 

 

 

Tuoreen Liikkumattomuuden lasku kasvaa -raportin mukaan 5–10 % nuorten syrjäytymisestä olisi ehkäistävissä lisäämällä nuorten fyysistä aktiivisuutta. Tämä tarkoittaisi yhteiskunnalle 70–140 miljoonan euron säästöä. Kuinka nuorten aktiivisuutta voisi lisätä?

 

Lasten ja nuorten liikunta on pääomaa. Aikuisten tehtävä on luoda mahdollisuuksia, ja meillä onkin hyvä urheiluseurajärjestelmä, paljon aktivointijuttuja ja kansalaistoimintaa, mutta nuorten ajalla on kilpailijoita. Länsimainen elämäntapa on muuttunut nopeasti sellaiseksi, että olemme kiinni ruuduissa, eikä kelloa voi kääntää taaksepäin. Pitää vaan koettaa yhä uudestaan löytää, millainen liikkuminen on in.

 

Tutkimusten valossa pakollinen 10-luokka kaikille, joilla ei ole opiskelupaikkaa, kuulostaa äärimmäisen hyvältä ajatukselta. Ei voisi jäädä kotiin istumaan.

 

 

Eli liikkuminen on myös yhteiskunnan asia?

 

Liikkumattomuus tulee yhteiskunnalle kalliiksi, joten se on myös yhteiskunnan asia. Kun väestö ikääntyy ja nuortenkin askelmäärät ovat pelottavan matalia, hintalappu vain kasvaa. Yhteiskunta myös odottaa meiltä asioita. Meidän tulisi tehdä esimerkiksi yhä pidempiä työuria. Emme tee pitkiä työuria, jos emme liiku enemmän kuin nyt.

 

 

 

Millaisessa maailmassa liikkuisin riittävästi?

 

Sellaisessa, jossa olisi nykyistä enemmän arkiliikuntaa ja piiloliikuntaa. Tarvitaan paitsi tukea, kuten terveysneuvontaa ja aktiivisuusmittareita, myös kaupunkisuunnittelua, veroporkkanoita ja esimerkiksi mahdollisuutta ottaa pyörä sujuvasti mukaan kulkuvälineeseen.

 

Kun vanhemmat kuljettavat lapsia autolla, lapset ottavat liian vähän askelia. Vanhempien pitäisi palvella lapsia ja nuoria vähemmän. Sama koskee kaupunkia, joka tekee kaupunkilaisten elämästä liian helppoa. Ihmisten puolesta voi tehdä aika paljon päätöksiä.

 

Kuka sanoo, että parkkipaikat pitää rakentaa ihan kauppakeskusten viereen? Kuka sanoo, että bussipysäkin on oltava ison työpaikan tai koulun oven edessä?

 

 

Lisätietoa: Tommi Vasankari ja Päivi Kolu (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Julkaisu luettavissa täältä. Jutun kuvissa olevat faktat on kyseisestä julkaisusta.

 

Suomalaisten liikkumista tuetaan tänä vuonna melkein 160 milj. eurolla Veikkauksen pelien tuotoista. Varoilla mm. rakennetaan ja remontoidaan liikuntapaikkoja, liikutetaan lapsia Liikkuvassa kouluissa ja liikunnallisissa iltapäiväkerhoissa. Sadat urheiluseurat ympäri Suomea ja soveltavan liikunnan ryhmät saavat tukea. Avustusta saavat myös urheiluakatemiat, valmennuskeskukset ja liikuntatieteellinen tutkimus.