Alkuun
21.9.2017
teksti: Touko Kauppinen kuva: Rami Niemi

Moni nuori kokee itsensä kakkosluokan kansalaiseksi

 

Etsivän nuorisotyön tekijät kertovat, mitkä ovat vaikeuksissa olevien suomalaisten nuorten suurimmat ongelmat – ja mikä heitä voisi parhaiten auttaa.

 

Suomessa niillä nuorilla, joilla menee hyvin, menee oikein hyvin. Mutta niillä nuorilla, joilla on ongelmia, on aiempaa vaikeampaa. Nuorten tilanteen kahtiajako selvisi, kun Inhimillisiä Uutisia selvitti, millaisia ongelmia Suomen nuorilla on ja millaista apua he tarvitsevat.

 

Haastattelimme eri puolilla Suomea toimivia etsiviä nuorisotyöntekijöitä, jotka kohtaavat päivittäin työkseen alle 29-vuotiaita nuoria ja yrittävät ratkoa heidän ongelmiaan yhdessä nuorten kanssa. Sähköpostilla tehty kysely lähetettiin 306 kuntaan. 60 etsivää vastasi. He toimivat 77 kunnan alueella. Vastauksia tuli kattavasti Inarista Helsinkiin.

 

”Ehkä yleisin pulma on se, että moni nuori on sisäistänyt ajatuksen itsestään jotenkin muita huonompana, kakkosluokan kansalaisena. Kahtiajakautuminen huolestuttaa”, Kokkolan etsivän nuorisotyön koordinaattori Pirita Kylmä sanoo.

 

 

1 Mielenterveysongelmat ovat suurin ongelma

 

Melkein kaikkien haastatteluun vastanneiden etsivien nuorisotyöntekijöiden mukaan yleisimpiä nuorten ongelmia ovat Suomessa mielenterveysongelmat, kuten ahdistus, masennus ja paniikkihäiriö. ”Tapaan enää harvoin työssäni nuoria, joilla ei olisi mielenterveysongelmia”, Inarin etsivä Tuula Sarajärvi kertoo.

 

”80 prosentilla asiakkaista on jonkin asteen mielenterveysongelma ja lisäksi usein päihde- tai huumeriippuvuus”, Sodankylässä, Rovaniemellä, Kemissä, Torniossa ja Inarissa etsivän työtä tekevä Jouni Salminen sanoo.

 

Monet etsivät kertovat olevansa huolissaan siitä, kuinka huonosti eniten oireilevat nuoret voivat. Yhden etsivän nuorisotyöntekijän apu ei monesti ole kylliksi, kun nuorten huono olo on jatkunut vuosikausia. ”Sellaiset nuoret jäävät mieleen, jotka tekevät apua odottaessaan itsemurhan. Tuntuu pahalta ajatella, että nuoren elämä päättyi, koska apua ei ollut saatavilla ajoissa eikä riittävästi”, sanoo Loviisan ja Lapinjärven etsivä Nina Mikvelt.

 

Mielenterveyspulmilla, päihdeongelmilla ja tukien varaan jäämisellä on tapana periytyä. Monet etsivät peräänkuuluttavat, että lastensuojelulla pitäisikin olla enemmän mahdollisuuksia puuttua tilanteisiin varhaisessa vaiheessa. Täysi-iässä puuttumiskynnys on entistä korkeammalla ja ongelmat ovat usein kasvaneet suuremmiksi.

 

”Eniten minua huolestuttaa nuorten aikuisten yksinäisyys. Yksinäisyys on saattanut jatkua lapsuudesta asti ja taustalla voi usein olla koulukiusaamista, mikä on jättänyt syvät jäljet ja rajoittaa toimintakykyä. Kunpa varhaista huomaamista ja puuttumista tehostettaisiin. Sen pitäisi alkaa jo päiväkotiryhmästä”, Jenni Koskivuori Hausjärveltä toivoo.

 

”Moni on uupunut jo ala-asteelta asti”, sanovat Hattulan Joonas Oja ja Heidi Kihlamo.

 

 

2 Nuorten mielenterveysongelmia lähestytään liian kapeasta näkökulmasta

 

Moni etsivä on sitä mieltä, että nuorten mielenterveysongelmia lähestytään edelleen liian yksipuolisesti. Helsingin etsivä Leena Peisa kertoo, että nuorten parissa toimivat tahot eivät tee vieläkään riittävästi keskenään yhteistyötä.

 

”Nuoren tilannetta katsotaan helposti vain oman ammattiroolin kautta. Eräskin asiakkaani oli saanut terveysaseman kymmenen minuutin lääkärin vastaanotolla masennuslääkereseptin kouraan – ja se siitä. Kun jututin ja tutustuin nuoreen paremmin, arvelimme, että masennus mitä ilmeisemmin johtui siitä, että hän oli ollut aiemmin liikunnallinen ihminen ja haaveena oli ollut liikunnanohjaajan ura”, Peisa kertoo.

 

Peisa jatkaa, että nuori oli joutunut auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänelle jäi pysyviä vammoja. Vammat aiheuttivat kipuja ja rajoittivat nuoren elämää. Unelma-ammatti ei ollut enää realistinen vaihtoehto. Elämästä oli pudonnut pohja tai ainakin haaveet ja liikunnallinen elämäntapa olivat romuttuneet.

 

“Tarvittiin paljon laajempaa tukea kuin pelkät lääkkeet.”

 

 

3 Nuoret saavat apua liian hitaasti

 

Melkein jokainen etsivä nostaa esiin sen, miten vaikea nuorten on saada pitkäjänteistä mielenterveyden hoitoa.

 

”Mielenterveystyön resurssit ovat riittämättömät. Nuorten ei pitäisi joutua odottamaan kuukausia päästäkseen hoitoon. Siinä välissä osa ongelmista kroonistuu ja nuori kerkeää ’hankkia’ itselle päihdeongelman”, Oulaisten etsivä Minna Rautioaho kertoo.

 

Pienissä kaupungeissa hoidon saaminen on erityisen vaikeaa. Joskus se on täysin mahdotonta, kun palveluja on siirretty isompiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Kemiönsaaren etsivä Malin Eriksson kertoo mielenterveyspalveluiden puuttumisen olevan vakava ongelma. Monessa kunnassa toivotaan etenkin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja erilaisia vertaistukiryhmiä, joihin pääsisi helposti jakamaan huoliaan ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi.

 

”Minua huolettaa eniten se, ettei kunnassamme ole välineitä nuorten auttamiseen. Nuorten hyvinvoinnin edistäminen jää maakuntauudistuksen, tärkeimpien päätöksien ja investointien alle”, sanoo Posion etsivä Eija Soininsaari.

 

 

4 Päihdeongelmat ovat lisääntyneet, kannabista ei mielletä päihteeksi

 

Vastausten perusteella on tyypillistä, että päihde- ja mielenterveysongelmat linkittyvät toisiinsa. Etsivät raportoivat päihdeongelmien lisääntyneen, mutta joissakin kunnissa tilanne on myös helpottunut. Alkoholin lisäksi kannabiksen käyttö karkaa usein käsistä. ”Kannabista ei mielletä juurikaan päihteeksi”, Outokummun etsivä Virpi Jumppainen kertoo.

 

Jotkut etsivät ilmoittavat, että etenkin huumeiden käyttö huolestuttaa nykyään jatkuvasti. ”Alueellamme on huumeiden käyttö lisääntymään päin, ja sen kehityksen katkaiseminen on vaikeaa”, Kristiinankaupungin etsivä Päivi Isuls sanoo.

 

Kovien huumeiden käyttäjistä on etsivien mukaan vaikea pysyä kärryillä, koska he elävät useimmiten palveluiden ulkopuolella. Heitä etsivät eivät työssään tavoita.

 

 

5 Avun hakeminen on liian monimutkaista

 

Etsivät ovat yksimielisiä siitä, että avun ja tukien hakeminen on tehty liian monimutkaiseksi. Ongelmiin joutuneet nuoret eivät useimmiten pysty yksin selviämään Kelan, sosiaalitoimiston ja muiden tahojen vyyhdissä. ”Nuorten suurin ongelma on monimutkainen palveluverkosto, jota on hankala hahmottaa ja käyttää. Olen huolissani yhä byrokraattisemmaksi ja vaikeammaksi muuttuvasta palvelujärjestelmästä”, Tampereen etsivä Karita Snellman kertoo.

 

Vaikka nuori hakee apua, hän joutuu monesti kiertämään usean työntekijän luona ennen kuin saa tarvitsemaansa palvelua. Opettajat, hoitajat ja sosiaalityöntekijät vaihtuvat nykyään niin tiheään, että kontaktista ja mahdollisesta hoitosuhteesta tulee katkonainen ja tehottomampi kuin ennen.

 

”Erityisesti mielenterveysongelmista kärsivien nuorten on vaikeaa jaksaa yksin ja asioida oma-aloitteisesti monimutkaisissa palveluissamme”, Hämeenlinnan etsivän nuorisotyön koordinaattori Ira Selkälä sanoo. ”Päihderiippuvaisten kohdalla avun oikea ajoitus on tärkeää. Kuukauden päästä voi olla jo myöhäistä, Tampereen Karita Snellman tähdentää.

 

”Byrokratia välillä ajaa hälläväliä-asenteeseen. Se voi johtaa tilanteen nopeaan eskaloitumiseen, mikä puolestaan luo kehää, joka punoo ongelmien nipun solmuksi, jonka avaamiseen voi mennä pitkä tovi”, kertoo Jaakko Lehtolainen Seinäjoelta.

 

Kun ongelmat kasaantuvat, etsivät auttavat nuoria usein useamman vuoden, joskus jopa kymmenenkin vuotta. Jyväskylän etsivät Anu Kokki, Marika Jousmäki ja Minna Rahkonen toivovat palveluiden yhdistämistä.

 

”Edelleen puuttuu sellainen monialainen palvelu, jossa ongelmien kanssa painivan nuoren olisi helppoa saada saman katon alta monia eri sosiaali- ja terveyspalveluita ilman ajanvarausta. Palvelu koostuisi sosiaalityöntekijöistä, asumisneuvojista, etsivän nuorisotyön ohjaajista, päihdehoitajista, depressiohoitajista ja mahdollisesti myös Kelan ja TE-toimiston työntekijöistä.”

 

 

6 Arjen hallinta on hukassa

 

Moni nuorista tarvitsee mielenterveyden ja päihdeongelmien hoidon lisäksi myös muunlaista apua, kuten velkaneuvontaa, apua peliriippuvaisuuteen ja epäsäännölliseen vuorokausirytmiin, harrastuksien kehittelyä, oppimisvaikeuksiin puuttumista, ruoanlaiton, siivoamisen, terveyden hoidon ja muiden arjen askareiden hoitamisen opettelua, apua asunnon etsimiseen, yksinäisyyden lievittämistä, tukea opiskelu- tai työpaikan hakuun, motivointia ja ylipäätään apua oman polun etsimiseen.

 

”Lähes kaikilla asiakkaillani on arjen hallinta hukassa, Jouni Salminen Sodankylästä kertoo.

 

”Minulle on jäänyt erityisesti mieleen se hetki, kun siivottiin pienestä nuoren asunnosta kymmeniä jätesäkillisiä jätettä”, sanoo Sastamalan ja Punkalaitumen etsivä Tiina Leppäniemi.

 

Eniten etsivät antavat nuorille yleistä tukea ja tsemppausta. Se on usein tarpeen, olivatpa ongelmat isoja tai pieniä. Tilastojen mukaan sitä saa noin 70 prosenttia etsivien asiakkaista.

 

”Monet ongelmat johtuvat itsetunnon ja itsetuntemuksen puutteesta. Esimerkiksi sosiaaliset tilanteet ovat monelle aivan liian jänniä ja pelottavia. Monet eivät pysty soittamaan tai menemään paikan päälle hoitamaan asioita”, Mäntsälän etsivä Minna Lottanen kertoo.

 

”Nuorilla ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Heidän arvostuksensa puute on ongelma”, sanoo Posion Eija Soininsaari. Etsivien mukaan nuorten ongelmien taustalta löytyy usein sama puute: heiltä on puuttunut aikuinen, joka kuuntelee ja keskustelee asioista. Pahimmassa tapauksessa etsivä nuorisotyöntekijä saattaa olla monelle ensimmäinen. ”Ajattelen usein, että voi kunpa jokaisella nuorella olisi maailmassaan edes yksi aikuinen, jolla olisi hänelle aikaa. Aikuinen voi olla kotona, koulussa, sukulainen, ohjaaja tai muu läheinen ihminen”, Janakkalan etsivä Satu Punkari sanoo.

 

”Vanhemmuus on kadoksissa. Vanhemmat haluavat omaa aikaa, nuorten kanssa ei vietetä aikaa”, summaa Kokkolan etsivä Anu Suoninen.

 

Kokkolan Pirita Kylmä heittää ilmaan kehittämisidean. ”Perheet tarvitsisivat takaisin kodinhoitajat. Jokaiseen perheeseen, johon syntyy lapsia, pitäisi saada kodinhoitaja ilman ennakkoarviointia tai leimaamista. Arki lähtisi perheissä paremmin käyntiin.”

 

 

7 Velkaantuminen vie elämän solmuun

 

Etsivien mielestä viranomaiset ja aikuiset eivät aina ymmärrä riittävän hyvin, miten hankalaa ja aikaa vievää voi olla päästä eroon kasautuneista pulmista. Jo velkaantuminen saa monen nuoren elämän umpisolmuun, koska tilanteesta on niin vaikea päästä pois.

 

”Yksi nuorista oli saanut eron jälkeen sekavassa mielentilassa itselleen 70 000 euron pikavippivelat noin viidessä kuukaudessa. Tuntuu kohtuuttomalta, että noin paljon velkaa saa otettua ja hassattua taivaan tuuliin”, kertoo Muuramen etsivä Jenni Salmela.

 

Asunnottomien on erityisen vaikeaa saada riittäviä palveluja, etenkin, jos on siirtynyt toiseen kuntaan. Etsivillä on kokemuksia siitä, kuinka apua tarvitseva nuori on jäänyt kokonaan ilman tukia, koska kunnat ovat riidelleet keskenään siitä, kenen kuuluisi maksaa. Asunnottomaksi taas saattaa jäädä helpostikin, jos luottotietoihin on tullut häiriömerkintä. ”Ilman asuntoa on vaikea elää normaalia arkea, joten keskitymme usein ensimmäiseksi etsimään asuntoa, jotta muiden asioiden ratkominen olisi edes realistista”, sanoo Helsingin Leena Peisa.

 

 

8 Nuoren on vaikea saada työkokemusta

 

Erityisen huolestuneita etsivät ovat niistä nuorista, jotka jäävät kokonaan ilman toisen asteen koulutusta. Moni etsivä on sitä mieltä, että koulutusmahdollisuuksia pitäisi laajentaa siihen suuntaan, että käytännön työtä tekemällä voisi saada helpommin koulutuksen itselleen. Myös kouluihin kaivataan lisää variaatiota.

 

”Yhteiskunnassamme ei ole riittävästi paikkoja nuorille, jotka eivät kuulu erityisammattiopistoon eivätkä tavalliseen ammattikouluun. Välimuoto puuttuu. Heillä on kova halu oppia ja päästä eteenpäin, mutta he tarvitsevat enemmän tukea koulupäiviin”, Kauhavan etsivä Margit Kontola miettii.

 

Työelämän ulkopuolelta käsin on vaikea pyristellä. Nuori tarvitsisi työkokemusta päästäkseen töihin, mutta ilman työkokemusta ja koulutusta hän ei pääse hankkimaan kokemusta. ”Myös TE-toimistojen palvelut ovat heikentyneet. Työllistymisen haasteet eivät selviä lyhyen puhelinkeskustelun aikana”, sanoo Kokkolan Anu Suoninen.

 

Peruskouluihin toivotaan lisää aikaa opinto-ohjaajille ja opettajille tavata oppilaita ja keskustella opintovelvollisuuden jälkeisistä suunnitelmista. Etsivien mielestä lasten ja nuorten omien yksilöllisten vahvuuksien löytämiseen ja hyödyntämiseen tulisi panostaa paljon nykyistä enemmän.

 

 

9 Pienillä paikkakunnilla syntyy ongelmien vyyhti

 

Maakunnissa elävät nuoret jäävät usein pitkien välimatkojen, heikon joukkoliikenteen ja vähäisten työ- ja opiskeluvaihtoehtojen noidankehään. ”Työpaikkojen siirtyminen kasvukeskuksiin hankaloittaa työelämään tutustumista. Työkokeilun hieno idea häviää, kun paikkakunnilta häviävät työpaikat”, Outokummun Virpi Jumppainen sanoo.

 

Mitä pienempi kunta, sitä enemmän kaivataan myös järkeviä nuorten ja nuorten aikuisten harrastus- ja kokoontumistiloja. Pienestä kunnasta pois muuttaminen voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta sekin voi olla haasteellista.

 

”Muun muassa ammatillisiin oppilaitoksiin on Juualta 50–100 kilometriä, ja Kela sekä TE-toimisto ovat 50 kilometrin päässä. Samalla yläkoulun jälkeen nuorilla on painettta itsenäistymisen kanssa ja huoli omasta jaksamisesta”, kertoo Juuan etsivä Tiina Mahonen.

 

”Asiakkaina on myös sellaisia nuoria, jotka ovat viettäneet useamman vuoden kotona vanhempiensa luona käymättä koulua tai olematta töissä. Silloin voi olla pitkä tie edessä nuoren kanssa”, Jenni Koskivuori Hausjärveltä sanoo.

 

 

10 Unelmat ja tavoitteet puuttuvat

 

Lopulta ongelma on sekin, että nuorilta puuttuvat unelmat ja tavoitteet. Moni nuori jää pitkäksi aikaa toimeentulotuen varaan. Suurin osa etsivistä ei syytä heitä laiskuudesta. ”Yleinen näköalattomuus tuntuu olevan lisääntyvä ongelma. Elämä on jotenkin pysähdyksissä. Osattomuus, irrallisuus, epävarmuus…”, Iitin etsivä Sonja Lindroos summaa.

 

Jotkut etsivät kritisoivat yhteiskuntaa siitä, että se ei pysty motivoimaan nuoria riittävästi. ”Nyky-yhteiskunta mahdollistaa niin sanotun kotona makaamisen. Kaikki eivät siis halua ottaa minkäänlaista apua vastaan, vaan kokevat tulevansa sosiaalituella ihan riittävän hyvin toimeen”, sanoo Suonenjoen etsivä Piia Pääkkö.

 

Etsivien mielestä nuorten tilannetta on hankaloittanut myös se, että lähes kaikki asiat hoidetaan nykyisin netin kautta. Tällöin tukea tarvitseva nuori jää kohtaamatta. Edullisia asuntoja ja kouluttamattomille nuorille sopivia työpaikkoja on myös tarpeisiin nähden todella vähän. ”Millään taholla ei ole aikaa perehtyä perusteellisesti nuoren tilanteeseen. Ihminen ei ole Tetris-palikka, jonka tulevaisuus pitää yhdellä klikkauksella tipauttaa oikean kokoiseen lokeroon”, Kokkolan Anu Suoninen analysoi.

 

”Ennen sosiaalitoimisto pystyi nappaamaan ensi kertaa toimeentulotukea hakevat tapaamiseen ja nuoren kokonaistilanne kartoitettiin. Avun kohdentaminen oli järkevää, ei pelkkää matematiikkaa”, Virpi Jumppainen Outokummusta sanoo.

 

Suuri enemmistö etsivistä on sitä mieltä, että nuorten on helpompaa tippua yhteiskunnan pyörästä kuin koskaan aiemmin.

 

”Paineistus nopeaan ratkaisuun nuorten elämäntilanteissa saattaa usein johtaa tilanteeseen, jossa nuori lupautuu sopimukselliseen toimintaan kuten työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan, mutta rahkeet eivät ihan vielä riitä. Arjen tilanne saattaa olla sellainen, että ennen kuin voi ajatella osallistumista, on ensin saatava asioita järjestykseen”, sanoo Porin etsivä Miia Hämäläinen.

 

Suomalaisten nuorten hyväksi tehdään töitä monissa järjestöissä. Veikkauksen pelien tuotoilla rahoitetaan etsivää  nuorisotyötä tänä vuonna yli 7 miljoonalla eurolla.