Alkuun
28.12.2016
teksti: Kristiina Markkanen, kuvat: Sakari Piippo

Näin kansalaisjärjestöt loikkaavat tulevaisuuteen

 

Kiinnostaako ketään enää sitoutua vapaaehtoistoimintaan? Kyllä, mutta se vaatii kansalaisjärjestöiltä uudistumista ja ennakointia. Tässä jutussa kolme asiantuntijaa ruotii suomalaista järjestötoimintaa.

 

Pitkän pöydän ääressä puhutaan tulevaisuudesta. Uudenmaan Marttojen toiminnanjohtaja Pirkko Haikkala ja Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry:n projektipäällikkö Heikki Luoto miettivät päivittäin, miten suomalaiset kansalaisjärjestöt pysyvät kelkassa, kun maailma muuttuu hengästyttävää tahtia. Demos Helsingin perustaja ja Inhimillisten Uutisten joulukuun päätoimittaja Aleksi Neuvosen mielestä tehtävä ei ole mahdoton.

 

Kutsuimme Uudenmaan Marttojen toiminnanjohtajan Pirkko Haikkalan ja Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry:n projektipäällikön Heikki Luodon keskustelemaan kansalaisjärjestöjen tulevaisuudesta joulukuun päätoimittajan Aleksi Neuvosen kanssa.

 

 

1. Työelämä muuttuu yhä enemmän pätkä- ja keikkatöiksi. Murros vahvistaa kansalaisjärjestötoimintaa, sillä vapaaehtoistoiminta rakentaa uudenlaista reittiä toimeentuloon ja uuteen ammattiin.

 

Pirkko Haikkala: Aihe on tärkeä ja siitä ei puhuta tarpeeksi. Järjestöissä ja vapaaehtoistoiminnassa oppii valtavasti. Olemme Martoissa ryhtyneet opinnollistamaan vapaaehtoisten koulutuksia, jotta he saisivat tekemisistään opintopisteitä. Meillä on paljon tehtäviä, jotka liittyvät konkreettiseen osaamiseen kuten kädentaitoihin ja ruoka- tai luonnontuotealaan. Tekeepä työtä palkallisena, vapaaehtoisena tai koulussa, siitä tulisi saada krediitti, joka tekijälle kuuluu. Etenkin jos samalla oppii uusia asioita tai jopa uuden ammatin.

 

Heikki Luoto: On olennaista tunnistaa erilaista osaamista, jota vapaaehtoistoiminnasta voi saada. Esimerkiksi pankkialalla työskentelevä ihminen voi vapaaehtoistoiminnan kautta kokeilla jotakin uutta, työskennellä vaikka tukihenkilönä tai ohjata graffitipajaa taiteilijan kanssa. Kokeilusta voi myöhemmin syntyä mahdollisesti jopa uusi työ.

 

Aleksi Neuvonen: Suomessa on nyt aiempaa koulutetumpaa ja osaavampaa väkeä. Se näkyy siinä, että vapaaehtoistoiminta on ammattimaisempaa kuin ennen. Kansalaiset järjestävät aktiivisesti hienoja tapahtumia ja uudenlaisia projekteja. Silti erityisesti politiikassa erotellaan edelleen vahvasti toisistaan työ, johon ihmisiä kannustetaan, ja muu toiminta, joka ei liity työelämään mitenkään.

 

Haikkala: Muuttuvasta työelämästä ja pätkätöistä puhutaan negatiivisesti, mutta ilmiössä on paljon positiivista. Jos on useammassa eri työyhteisössä, verkostot ovat laajemmat ja monitaitoisuus lisääntyy.

 

Neuvonen: Ja tulevaisuuden työelämässä ihmiset hankkivat asiantuntijuutta uusien tutkintojen sijaan tekemällä, lukemalla tai käymällä verkkokursseja. Ammattimainenosaaminen kehittyy paljon juuri vapaaehtoistoiminnassaa. Olisi tärkeää luopua kankeasta jaottelusta työelämän ja vapaaehtoistoiminnan välillä.

 

Uudenmaan Marttojen toiminnanjohtajan Pirkko Haikkalan mielestä järjestöissä ja vapaaehtoistoiminnassa oppii valtavasti.

 

 

2. Digiajassa on vähemmän tarvetta pysyville yhdistyksille, sillä yhä useammat asiat voidaan hoitaa pop up -henkisesti ja projektiluonteisesti.

 

Luoto: Pitkäjänteinen vapaaehtoistoiminta ja pop up -toiminta eivät sulje toisiaan pois. Jotta pystytään pitämään hiljainen tieto järjestöissä, tarvitaan sitoutujia. Toisaalta järjestöjen pitää myös houkutella vapaaehtoisia, jotka eivät halua sitoutua loppuelämäkseen vaan vaikka toimia kerran järjestyksenvalvojana tapahtumassa.

 

Haikkala: Järjestötoiminnan kirjo on laaja. On paljon pop upia, jossa tehdään yhdessä kivaa, mutta toisessa ääripäässä tehdään raskaita ja vaativia asioita – haetaan syrjäytyneitä nuoria tai vanhuksia kodeistaan ja takaisin yhteiskuntaan tai autetaan vastaanottokeskuksissa. Esimerkiksi näitä hommia ei voi hoitaa pop up -mentaliteetilla, vaan tarvitaan koulutettuja ja sitoutuneita vapaaehtoisia.

 

Luoto: Pitkäjänteisen työn kannalta järjestöjen pitää olla valmiita luopumaan. Ihmisten tarpeet muuttuvat ja jostain toiminnasta täytyy vääjäämättä päästää irti, koska se ei enää hyödytä ketään. Yeesin kohderyhmä on nuoret, ja nuorten maailma muuttuu nopeasti. Uusilla sukupolvilla on eri tarpeet kuin edellisillä. Etenkin nuorisotyössä täytyy jatkuvasti muuttua ja pysyä freesinä.

 

Haikkala: Ja muutoksessa pitää olla nopea. Marttoihin perustettiin nopean toiminnan joukot, jotta voisimme reagoida vikkelämmin uusiin käänteisiin. On osattava poimia ajankohtaiset asiat, joille on kulloinkin tarvetta, ja tarttua niihin. Opetamme suosituilla kursseilla, miten poikkeustilanteisiin voi varautua. Mitä pitää tehdä, kun sähköt menevät poikki moneksi päiväksi? Aihe kiinnostaa juuri nyt, mutta muutama vuosi sitten se ei ehkä olisi.

 

Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry:n projektipäällikön Heikki Luodon mielestä järjestöjen pitää olla valmiita myös luopumaan. "Ihmisten tarpeet muuttuvat ja jostain toiminnasta täytyy vääjäämättä päästää irti, koska se ei enää hyödytä ketään", hän sanoo.

 

 

3. Nuoret aikuiset toimivat mieluummin globaaleissa verkostoissa kuin koko kansaa yhdistävissä yleishyödyllisissä järjestöissä, kuten SPR, 4H tai vapaapalokunta.

 

Haikkala: Tässä pätee sekä–että, ei joko–tai. Maailma yhtäältä kansainvälistyy ja polarisoituu. On ihmisjoukko, joka ei kansainvälisty vaan syrjäytyy. Ääripäät loittonevat toisistaan ja kysymys kuuluu nyt, miten kansakunta pitäisi järjestää uudelleen, jotta loittoneminen rajoittuisi? Miten järjestöt pysyvät kelkassa, kun osa ihmisistä lähtee maailmalle ja osa jää asemalle?

 

Neuvonen: Luultavasti niin ei käy, että meillä olisi erikseen tosi globaali porukka ja tosi paikallinen porukka. Meidän pitäisi huolestua ihmisistä, jotka eivät kuulu kumpaankaan porukkaan. Kansalaisten yhteistoiminta voisi täyttää eri ihmisryhmien välille jäävän aukon: se luo ihmisille uudenlaisen käsityksen hyvinvoinnista ja merkityksellisestä elämästä, oli kyse sitten globaaleista tai paikallisista verkostoista.

 

Luoto: Vastakkainasettelu on haastava. Puhutaan paljon siitä, että ihmiset siiloutuvat. Sekä globaalit että paikalliset verkostot mahdollistavat sen, että ihmisten välinen vuorovaikutus kehittyy, opitaan ymmärtämään erilaisuutta ja tunnistamaan erilaisia vahvuuksia, joita meillä kaikilla on.

 

Ajatushautomo Demos Helsingin perustajan Aleksi Neuvosen mielestä kansalaisten yhteistoiminta voisi täyttää eri ihmisryhmien välille jäävän aukon. "Kansalaisjärjestötoiminta luo ihmisille uudenlaisen käsityksen hyvinvoinnista ja merkityksellisestä elämästä."

 

 

4. Kilpailu ihmisten ajasta on valtava ja sitoutumiskyky heikko. Kun pitkän linjan järjestöaktiivit väistyvät, kansalaisjärjestöt ovat pulassa. Mistä saadaan tukipilareita, jotka jaksavat kirjoittaa puhtaaksi pöytäkirjoja ja toimia taloudenhoitajina?

 

Neuvonen: Kaupungeissa ei tarvitse enää tehdä virallisia sopimuksia tai maksaa palveluista samalla tavalla kuin ennen. Tiedonvälitys on ilmaista ja kokoontumistiloja on helpompi löytää. Nyt monet tapahtumat järjestetään yrittäjämäisesti ilman järjestön tai yhdistyksen tukea: Katsotaan ensin, lähteekö homma lentoon ja vasta sitten, josko toimintaan tarvittaisiin rakenteita. Vielä kymmenisen vuotta sitten mietittiin, että mikään ei onnistu jos taustalla ei ole yhdistystä.

 

Haikkala: Yritämme Martoissa vastata tähän ilmiöön pienentämällä hallintokuormaa. Mietimme, miten voimme mahdollisimman tehokkaasti tehdä toiminnastamme sähköistä. Meillä on sekä ikääntyneitä että nuoria jäseniä, joiden välillä on pieni klappi. Nuoret tekevät kaiken sähköisesti, mutta vanhemmille digitaalisuus on vieraampaa. Siksi järjestämme esimerkiksi kaikille jäsenillemme somekoulutuksia. Jos emme nyt tee mitään, ihmiset eivät pysy järjestöissä.


Luoto: Vapaaehtoistoiminnan kynnyksen täytyy olla tarpeeksi matala. Ihmisillä pitäisi olla tervetullut olo ja osallistumisen pitäisi olla helppoa. Yeesissä on panostettu verkkovapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoiset voivat kirjoittaa blogitekstejä tai päivittää Instagramia silloin kun heille sopii. Kun taskussa on koko ajan vapaaehtoistoiminnan työväline, älypuhelin tai tabletti, kynnys madaltuu.