Alkuun
7.2.2018
teksti: Raisa Mattila, kuvat: Kaisu Jouppi

Netti tutustutti naapuriin

 

Hämeenlinnalainen Tiina Kuopanportti kaipasi kävelyseuraa ja kertoi siitä netissä. Elämään löytyi koko joukko uusia ihmisiä – omalta kotikadulta.

 

Viime kesänä Tiina Kuopanportti, 42, huomasi jämähtäneensä kotisohvalle.

 

”Tajusin, että minun on pakko alkaa liikkua. Olen ihan kauhea sohvaperuna, hirveän laiska tekemään mitään liikuntaa. Keksin, että jos minulla on jokin syy lähteä kävelylle, lähdettyä tulee varmasti.”

 

Kuopanportti ei kuitenkaan lähtenyt oitis lenkille. Hän meni nettiin. Kuopanportti klikkasi auki Nappi Naapuri -palvelun, jota oli käyttänyt kerran aikaisemminkin.

 

Ensimmäisellä kerralla hän oli etsinyt ”naapurustojen sosiaalisesta mediasta” noutajaa kotipihansa ylimääräisille omenille, mutta noutajaa ei tullut.

 

”En tiedä, oliko palvelussa silloin muita hämeenlinnalaisia käyttäjiä.”

 

Palvelun ideana on, että käyttävät voivat etsiä ja tarjota apua, seuraa tai vaikka omenia lähialueen asukkaille, sillä viestit ilmestyvät kartalle lähettäjän kulmille. Tarjottu on lemmikinhoitopaikkaa ja seuraa tanssitunnille.

 

Mätänevien omenien kohtalo ei lannistanut Kuopanporttia. Nyt hän kirjoitti palveluun uuden viestin, jossa hän kertoi etsivänsä seuraa kävelylenkeille.

 

Kului päiviä, mutta kukaan ei taaskaan vastannut.

 

 

Ainut sosiaalinen kontakti

 

Oma liikuntaharrastus ei ollut ainut syy etsiä kävelyseuraa. Kuopanportti halusi myös auttaa muita.

 

”Kerroin viestissäni, että haen kävelykaveria, joka ei yksin pääse liikkumaan. Taisin laittaa viestiin myös sen, että minulla on hoitajatausta ja pärjään myös muistisairaan kanssa.”

 

Aiemmin Kuopanportti työskenteli kotihoidon hoitajana vanhusten parissa. Silloin hän huomasi, että yksinäisyys on kodeissa sinnikäs ja vaativa vieras. Monet vanhukset kertoivat Kuopanportille, että viikon ainut sosiaalinen kontakti on hoitajan käynti.

 

Kuopanportin omassakin perheessä isovanhemmat asuvat parinsadan kilometrin päässä. Se harmittaa molemmissa osoitteissa.

 

”Kerroin viestissäni, että haen kävelykaveria, joka ei yksin pääse liikkumaan. Taisin laittaa viestiin myös sen, että minulla on hoitajatausta ja pärjään myös muistisairaan kanssa”, Tiina Kuopanportti kertoo.

 

”Maailma on muuttunut. Ei ole eri sukupolvien yhteisiä asumuksia.”

 

Kuopanportti on kääntynyt netin puoleen ja ryhtynyt etsimään yhteisöllisyyttä sieltä, vaikka onkin omien sanojensa mukaan ”tumpelo somenkäyttäjä”.

 

”Olen mukana lähinnä vain Facebookissa, mutta lähden kyllä aika herkästi monenlaiseen, mitä siellä tulee vastaan.”

 

Aiemmin Kuopanportti on innostunut esimerkiksi oven etäavauspalvelua tarjoavasta start upista Ovaasta ja ryhtynyt levittämään siitä sanaa somessa. Nappi Naapurinkin hän löysi Facebookista ja ryhtyi palvelun joukkorahoittajaksi.

 

Sosiaalisen median lisäksi tarvittiin kyllä tuuria ja yksi tosielämän kohtaaminen, jotta Kuopanportti lopulta sai etsimäänsä kävelyseuraa. Kun vastauksia ei tullut naapurustomediaan, hän kopioi viestinsä Facebookiin. Jo alkoi tapahtua.

 

 

Onnekas sattuma

 

Kävelyseurailmoituksen huomasi Facebookissa eräs Kuopanportin kaveri.

 

Asiat lähtivät etenemään, kun kaveri istahti hammaslääkärin odotushuoneessa Eskon viereen. Esko on muistisairaan Pirkon aikuinen poika.

 

Muutaman mutkan kautta puheeksi tuli Kuopanportin ilmoitus somessa.

 

”Kaverini kertoi heille, että olin etsinyt kävelyseuraa. Esko laittoi minulle pian viestin, minä puolestani soitin hänelle, ja tapasimme muutaman päivän päästä kahvilassa.”

 

”Me emme varmaankaan olisi koskaan tutustuneet ilman nettiä. Kenen tahansa nurkan takana voi olla vaikka kuka”, Tiina Kuopanportti kertoo.

 

Tavatessa selvisi, että Kuopanportti, Esko ja Pirkko asuvat omissa osoitteissaan samalla kadulla. Ihme, ettei oltu aiemmin törmätty.

 

Kahvilasta Kuopanportti lähti Eskon kanssa tapaamaan tulevaa kävelykaveriaan Pirkkoa. Hetki juteltiin, sitten lähdettiin kolmistaan lyhyelle lenkille.

 

”Sehän oli heti sellaista kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Puhuimme ihan niitä näitä, mutta kun kimpassa on kolme eläväistä ihmistä, niin juttuahan riitti.”

 

Kuopanportti sai kaipaamansa kävelykaverin, ja samalla syntyi monta muutakin ihmissuhdetta.

 

 

Soitto voi riittää

 

Nykyisin Kuopanportti soittelee kuulumisista sekä äidin että pojan kanssa. Myös Kuopanportin 8- ja 10-vuotiaat lapset ovat tavanneet Pirkon ja käyneet tämän luona rapsuttelemassa kissaa.

 

”Tyttöjen mielestä tuntui olevan täysin normaali juttu kyläillä sinänsä vieraan mummon luona.”

 

Tutkimuksistakin tiedetään, että muiden auttamisella on vaikutuksensa myös vapaaehtoisen elämään. Paljon enemmän tietoa on itse asiassa kertynyt siitä, miten vapaaehtoisuus hyödyttää auttajaa itseään – ei niinkään autettavaa. (Vapaaehtoisia on myös helpompi löytää tutkittaviksi kuin avun kohteita, siksikin tietoa heistä on saatu enemmän.) On esimerkiksi tiedossa, että osallistuminen vapaaehtoistoimintaan saattaa jopa heikentää stressin negatiivisia vaikutuksia.

 

Mitä uudet ihmissuhteet ovat antaneet Kuopanportille? Hyvää mieltä ja sisältöä elämään, hän vastaa.

 

”Olenpahan saanut ahterini ylös sohvalta!”

 

Tiina Kuopanportti tietää, että jo puoli tuntia yhteistä aikaa silloin tällöin saattaa olla tärkeä juttu. ”Jo pelkkä puhelinsoitto voi riittää siihen, että yksinäisyys vähenee.”

 

Käytäntö on vakiintunut tällaiseksi: Kun Kuopanportti on saanut kotonaan ulkovaatteet päälle, hän soittaa Pirkolle ja kysyy, lähtisikö tämä ulkoilemaan.

 

”Usein Pirkko vastaa, että ei jaksa. Sitten minä kysyn, voinko kuitenkin tulla käymään, ja se hänelle aina sopii. Kun pääsen perille noin kymmenen minuutin kuluttua, hän on usein muuttanut mielensä ja lähteekin ulos. Jos lenkki ei edelleenkään huvita, juttelemme hetkisen.”

 

Nykyisin Kuopanportti työskentelee yrittäjänä. Juuri nyt tuntuu siltä, ettei oikein olisi mahdollista sitoutua vakituisiin tapaamisiin joka viikko tiettyyn kellonaikaan. Siksi epävirallinen naapuriapu on tuntunut parhaalta tavalta kantaa oma korsi kekoon. Kuopanportti ja Pirkko käyvät kävelemässä ”säännöllisen epäsäännöllisesti”, molempien jaksamisen ja säiden salliessa.

 

Kuopanportti tietää, että jo puoli tuntia yhteistä aikaa silloin tällöin saattaa olla tärkeä juttu – molemmin puolin. ”Jo pelkkä puhelinsoitto voi riittää siihen, että yksinäisyys vähenee.”

 

Ensin pitää tietysti saada selville, kuka soittoa odottaa ja missä numerossa.

 

”Me emme varmaankaan olisi koskaan tutustuneet ilman nettiä. Kenen tahansa nurkan takana voi olla vaikka kuka.”

 

 

Esko ja Pirkko eivät halunneet esiintyä jutussa sukunimillään.

 

Veikkauksen tuotoista ohjataan tänä vuonna yli 2,5 milj. euroa yksinäisyyden vähentämiseen erityisellä teemarahoituksella. Yksi rahoitettavista hankkeista on Yhteismaa ry:n Nappi Naapuri -verkkopalvelu. Palvelulla halutaan lisätä naapurustososiaalisuutta.