Alkuun
16.4.2018
teksti: Elina Teerijoki, kuvat: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Pallon perässä liikkeelle

 

Koulun liikuntakerho liikuttaa kaikkia lapsia – ei vain aktiiviharrastajia. Raision kaupungin koulujen kerhoissa opetellaan muun muassa lentopalloa.

 

”Liikkakerholaiset liikkuu nyt!” kuuluu raisiolaisen Kaanaan koulun käytävältä, ja liikuntasalin ovesta tupsahtaa sisään lapsi toisensa jälkeen. Ohjaaja Laura Nieminen moikkaa jokaista ja hakee varastosta sylikaupalla erilaisia palloja.

 

Suuri, vapaa sali houkuttaa lapsia juoksemaan. Yksi lapsista hyppää jättipallon päälle istumaan ja ratsastaa sillä kepeästi. Toiset rynnistävät pallot käsissään korien luo heittelemään.

 

Laura Nieminen ohjaa Raisiossa koululaisille liikuntakerhoa, joka on integroitu lasten iltapäivätoimintaan. Projekti on Raision kaupungin ja raisiolaisten urheiluseurojen yhteinen hanke, jonka tavoitteena on innostaa liikkumaan etenkin niitä lapsia, jotka eivät muuten liiku paljon.

 

”Lentopallon lisäksi liikuntakerhoissa harjoitellaan muun muassa luistelua, uintia, sählyä ja voimailua. Ohjaajat kiertävät koulusta toiseen niin, että jokaisessa kaupungin alakoulussa on aina kolme kertaa yhtä liikuntalajia.”

 

Niemisen seura on lentopalloseura Raision Loimu, ja hän on itse pelannut aktiivisesti lentopalloa. Raision Loimun vastuulla olevista koulun kerhotunneista noin puolet on vapaata liikuntaa ja liikuntaleikkejä, puolet lentopallotreeniä.

 

”Lentopallo on vaikea laji, jos on aivan kokematon. Lasten palloja on kuitenkin kehitetty, ne ovat nykyään pehmeitä eikä lyöminen satu.”

 

Lentopallon lisäksi Raision liikuntakerhoissa harjoitellaan muun muassa luistelua, uintia, sählyä ja voimailua. Ohjaajat kiertävät koulusta toiseen niin, että jokaisessa kaupungin alakoulussa on aina kolme kertaa yhtä liikuntalajia. Lukukauden aikana kerhoissa ehditään tutustua kolmeen eri liikuntalajiin.

 

Kaanaan koulussa on huhtikuussa alkamassa toinen kierros lentopallokerhoa.

 

”Olen huomannut, että joissain lapsissa olisi ainesta lentopalloilijoiksi. Pääasia on kuitenkin, että lapset liiikkuvat ja että heillä on kivaa”, Laura Nieminen sanoo.

 

 

Ilmaisuus poistaa liikunnan kynnyksiä

 

Lapsen liikuntaharrastus voi vaatia perheeltä asioita, joita heillä ei ole: rahaa panostaa lisenssimaksuihin ja varusteisiin, mahdollisuutta kuljettaa lasta treeneihin. Monessa lajissa jo alakoululaisilla on monta treenikertaa viikossa.

 

Koulupäivän yhteydessä oleva ilmainen liikuntakerho poistaa näitä kynnyksiä. Kerhoihin osallistuvat lapset ovatkin hyvin eritasoisia: joukossa on kovia harrastajia, jotka lähtevät kerhosta suoraan seuran treeneihin, ja niitä, joiden pitäisi liikkua enemmän.

 

”Mä tykkään vähän kaikenlaisista palloista, jotka pomppii”, kommentoi ohi viilettävä tyttö.

 

Raisiolaisen Kaanaan koulun 7–11-vuotiaat oppivat iltapäiväkerhossa muun muassa lentopallon alkeita.

 

Kaanaan koulun 1.–3. luokkalaisten kerhossa on 17 lasta. Tässä ikäluokassa leikki on vielä tärkeää, ja hippaleikit yhdistävät enemmän ja vähemmän liikkuvia lapsia. Juoksevien lasten posket punoittavat jo ennen kuin kerho oikeastaan edes alkaa.

 

Alkuriehunnan jälkeen Laura Nieminen kutsuu lapset luokseen ja alkaa rapuhippa. Siinä ei tarvita erikoisvarusteita: suurimmalla osalla lapsista on tavalliset arkiverkkarit tai trikoot ja paljaat varpaat.

 

”Miten rapu kävelee? ohjaaja kysyy, ja kaikki tietävät, miten mennään neljällä raajalla takaperin. Hipassa otetaan kiinni sitä, jonka nimen ohjaaja huutaa. Pinnistys on kova, ja säännöt meinaavat välillä unohtua.”

 

”Ei ravut saa seistä. Missä Vilho?” ohjeistaa Laura.

 

Sitten leikitään mustekalahippaa. Kiivaiden viivytystaisteluiden jälkeen mustekala nappaa itselleen apulaisia, ja kannustushuudot kaikuvat.

 

 

Pallonheittoa monella tavalla

 

Toista kierrosta mustekalaa ei enää pelata, vaan on aika ottaa taas pallot käteen. Heitetään koreja, pompotetaan. Alkamassa on lajitreeniosuus. Potkiminen on nyt kiellettyä, sillä lentopalloja ei potkita.

 

Laura ohjeistaa käsittelemään palloa eri tavoin: heitetään pallo seinään, otetaan kiinni. Heitetään korkealle ilmaan, taputetaan, otetaan kiinni. Ehtiikö joku istahtaa heiton aikana? Entä keksiikö joku vielä jonkun tavan heittää palloa?

 

”Muistatteko, mikä on hihalyönti ja mikä on sormilyönti?”

 

Laura Niemisen seura on lentopalloseura Raision Loimu, ja hän on itse pelannut aktiivisesti lentopalloa. Raision Loimun vastuulla olevista koulun kerhotunneista noin puolet on vapaata liikuntaa ja liikuntaleikkejä, puolet lentopallotreeniä.

 

Jotkut muistavat, jotkut eivät, mutta asia palautuu mieliin. Lapset lyövät palloa sormilyönnillä yli verkon ja juoksevat perään hakemaan. Välillä Laura pitää palloa verkolla, ja lapsi saa tähdätä pallolle kunnon mäjäytyksen.

 

Joillekin lapsista on vaikeaa olla potkimatta palloa. Asiasta syntyy lievä suukopu ja yksi jäähy.

 

Lopuksi pelataan jättipallolla. Lapset saavat pommittaa pienemmillä palloilla suurta jumppapalloa tavoitteenaan saada se toisen joukkueen maaliin koskematta käsillä tai jaloilla.

 

Vaikka täällä ei leivota maailmanmestareita, maalin syntyessä huuto ja tuuletus on kuin maailmanmestaruusottelun finaalista.

 

”Pienet kilpailut innostavat lapsia eniten”, Laura Nieminen tietää.