Alkuun
6.1.2017
teksti: Marko Ylitalo, kuvat: Icehearts

Ryhmä tuo turvaa

 

Harrastaa voi yksinkin, mutta ohjattu toiminta antaa paljon enemmän. Siksi syrjäytymisen ehkäisyssä on tärkeää tukea vähävaraisten perheiden lapsia ja nuoria heidän harrastuksissaan.

 

Nuori, lämää sitä kiekkoa, niin et syrjäydy! Ratkaisu ei tietenkään yleensä ole näin yksinkertainen, mutta joskus se voi olla. Ryhmään kuuluminen ja aikuisen antama tuki urheilujoukkueessa voivat olla lapselle tai nuorelle jopa tärkeämpiä kuin itse harrastus.

 

”Lapset saavat pitkäksi matkaa rinnalla kulkijan, joka on läsnä sellaisissa elämäntilanteissa, kun syrjään joutuminen uhkaa alkaa”, sanoo Ville Turkka Suomen Icehearts -yhdistyksestä.

 

Icehearts ei ole pelkkä urheilujoukkue, vaikka se joukkueurheilua tarjoaakin. Toiminnan tavoitteena on ennalta ehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja hyvinvointia. Iceheartsissa odotetaan, että pelaajat suorittavat peruskoulun loppuun.

 

”Suurin osa nuoristamme hakeutuu myös toisen asteen koulutukseen. On aika vaikea pudota täysin, jos on mukana meidän toiminnassa.”

 

Liikkumisen lisäksi ryhmätoiminta opettaa sosiaalisia taitoja. Joukkueessa oppii toimimaan ryhmän jäsenenä erilaisissa tilanteissa.

 

 

Yksi viikottainen liikuntamahdollisuus riittää

 

Rovaniemeläinen Santa’s United -salibandyseura on seuratuen avulla kehittänyt erityisesti tytöille ja perheille suunnattua toimintaansa. Avustuksen ansiosta vähävaraiset pääsevät liittymään seuraan puoleen hintaan.

 

”Sekin helpottaa, että he voivat maksaa jäsenmaksun kuukausittain kertamaksun sijaan. Toivottavasti he pysyvät lajin parissa tuen jälkeenkin”, seuran toiminnanjohtaja Mika Karusaari sanoo.

 

Kauden aikana joukkueessa mahdollisesti syntyneestä kaveriporukasta pois putoaminen voi olla lapselle raskasta. Liikkumisen lisäksi ryhmätoiminta opettaa sosiaalisia taitoja. Joukkueessa oppii toimimaan ryhmän jäsenenä erilaisissa tilanteissa. Jos lapselle ei kehity ryhmässä tarvittavia sosiaalisia taitoja, voi helposti tulla kiusatuksi tai tulee itse koulukiusaajaksi. Eikä kaltoin kohtelu koskaan jää vain kouluun. Kyse on ihmisarvon menetyksestä vertaisryhmässä, ja porukan ulkopuolelle joutuminen voi edesauttaa syrjäytymistä.

 

Santa’s Unitedin Karusaari pitää erittäin tärkeänä sitä, että jokainen lapsi tai nuori saisi edes yhden viikoittaisen liikuntamahdollisuuden.

 

Perheiden köyhyyden taustalla on usein muun muassa yksinhuoltajuutta ja työttömyyttä, minkä takia lasten harrastuksiin ei ole varaa. On myös muita syitä.

 

 

Urheilu ei sovi kaikille, liikunta sopii

 

Iceheartsin lajeina ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Joukkueeseen pääsevät tytöt ja pojat valitaan yhdessä esikoulun sekä sosiaali- ja sivistystoimen kanssa. Mukaan pääsee lapsia, joista huoli on herännyt jo varhain.

 

”Syitä on erilaisia, mutta käytännössä kaikki tulevat vähävaraisista perheistä, eikä seuroissa harrastaminen muuten onnistuisi kovin helposti. Eikä nyt puhuta lapsista, jotka tulevat hallille äidin Audilla, vaan lapsista, joiden perheissä ei ole autoa nähtykään.”

 

Lajin harrastaminen on ilmaista mukana oleville perheille, sillä kulut kustannetaan kunnilta, valtiolta ja yksityisiltä kerätyistä lahjoitus- ja tukivaroista. Joukkuetta ohjaa palkattu kasvattaja, jolla on siihen ammatillinen pätevyys.

 

”Emme vaadi pelaajakehitystä, mutta joukkuetoimintaan liittyy oleellisesti se, että kuulutaan johonkin sarjaan. Jos poika tai tyttö sanoo, ettei aio laittaa salibandytossuja jalkaan ja juosta numero selässä, niin emme pakota. Voi pelkästään treenata. Urheilu ei sovi kaikille, mutta liikunta sopii”, Turkka sanoo.

 

”Kavereiden saamisen merkitys on yhtä suurta kuin itse liikunnan. Ryhmähenki on tärkeää, ja siihen olemme panostaneet paljon.”

 

Hope ry:n toiminnanjohtajan Eveliina Hostilan mukaan on tärkeää, että jokaisella lapsella olisi ainakin yksi mielekäs harrastus. Ei ole väliä, mikä se on, kunhan lapsi itse kokee sen positiivisena voimavarana.

 

 

Edes yksi mielekäs harrastus

 

Perheiden köyhyyden taustalla on usein muun muassa yksinhuoltajuutta ja työttömyyttä, minkä takia lasten harrastuksiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemisessa ei suinkaan aina ole kyse liikunnasta.

 

Hope-yhdistys pyrkii antamaan kaikille lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen esimerkiksi tukemalla juuri sitä harrastusta, minkä lapsi itse kokee mielekkäimmäksi.

 

”Hajonta on suuri aina kerhotoiminnasta soittoharrastuksiin ja jalkapallosta kamppailulajeihin. Tuen tarkoitus on mahdollistaa kyseinen harrastus. Lapsi on vertaisena muiden joukossa eikä kukaan tiedä, kuka kulut maksaa – paitsi rahastonhoitaja”, kertoo toiminnanjohtaja Eveliina Hostila.

 

Hope kerää harrastusvälineitä ja jakaa niitä tarvitseville, tukee taloudellisesti kausi- ja harrastusmaksuissa sekä välinehankinnoissa, ellei kierrättämällä löydy tarvittavia. Oli kyse sitten piirtämisestä tai potkunyrkkeilystä, niin tuettavan harrastuksen tulee olla ohjattua. Toiminnan vetäjät ja vanhemmat pyrkivät tekemään kaikkensa, että lapsi saisi jatkaa harrastustaan siinä ryhmässä, mihin hän kokee kuuluvansa.

 

”Jos siitä joutuu pois, voi olla haastavaa löytää uutta. On ensisijaisen tärkeää, että jokaisella lapsella olisi ainakin yksi mielekäs harrastus. Sillä ei ole niin väliä, mikä se on, kunhan lapsi itse kokee sen positiivisena voimavarana.”

 

Veikkauksen varoista jaetaan seuratukea vuosittain noin neljä miljoonaa euroa. Icehearts sai viime vuonna RAY-avustuksia 500 000 euroa, Hope ry 150 000 euroa.