Alkuun
9.2.2017
Teksti: Leo-Pekka Tähti, kuva: Miia Marjamäki

Tähden viisi taitoa

 

 

Leo-Pekka Tähti on maailman paras ratakelaaja, mutta se ei ole ainoa asia, jossa hän on etevä. Inhimillisten Uutisten helmikuun päätoimittaja kertoo, missä viidessä asiassa hän on erityisen hyvä. Edes synnynnäinen alaraajahalvaus ja pyörätuoli eivät ole esteenä. Päinvastoin, ne luovat #mahdollisuuksia.

 

 

1. Leuannosto

 

Olen ollut leuanvedossa aina tosi hyvä. Ala-asteella, viidennellä tai kuudennella luokalla, sivusin Herralahden koulun leuannoston ennätystä – 19 leukaa. Viimeksi kokeilin lajia vanhempieni kotona kolme–neljä vuotta sitten. Otin mattotelineestä kiinni ja rupesin vetämään. Nostin kylmiltään 30 leukaa. Lopetin siihen, kun en halunnut vetää kroppaa jumiin ennen treenejä. Ala-asteella olin muutenkin hyvä liikuntatunnilla. Pelasimme usein salibandya, ja opettaja laittoi parhaat meistä ampumaan rankkareita. Myös minut valittiin usein vetämään. Bravuurini oli oikea yläkulma, ja sinne pallo aika hyvällä prosentilla menikin.

 

 

2. Maantieto

 

Koulussa olin tosi hyvä kartoissa ja lipuissa. Ne ovat kiinnostaneet minua lapsesta asti. Esimerkiksi Afrikan pääkaupungit on jäänyt mieleen. Tykkään edelleen tuijotella maapalloa. Kerran piirsin kuvaamataidon tunnilla koko maapallon, jossa oli myös valtioiden rajat. Muuten olin surkea kuviksesa, hyvä että tikku-ukon osasin piirtää. Minua on jäänyt harmittamaan, kun maantieto ei ollut kymppi, vaan aina ysi. Kerran karttakokeessa kysyttiin Suomen läänejä, ja vastasin yhteen kysymykseen Kouvolan lääni, kun kysyttiin Kymen lääniä. Tiesin kyllä oikean vastauksen. Virhe harmittaa edelleen.

 

 

3. Laskeutuminen portaissa

 

Osaan laskeutua pyörätuolilla portaita alas. Kaikki eivät siihen kykene. Se vaatii pyörätuolin täydellistä kontrollia ja tuntemusta. Laskeutuminen vaatii omaa tekniikkaa. Seinässä täytyy olla kaide, josta saa otteen. Laskeutuminen tapahtuu takaperin. Otan toisella kädellä kaiteesta kiinni, pidän painopisteen tarpeeksi edessä ja laskeudun yksi porras kerrallaan. Se ei ole kovin helppoa ja yleistä. Vuonna 2004, kun oli paralympialaiset Ateenassa, majoituimme hotellin ylimmässä eli neljännessä kerroksessa. Hissi meni rikki, mutta en halunnut jäädä odottamaan korjaajaa. Minulla oli niin kova kiire syömään, että lähdin yksin laskeutumaan portaita alas. Jälkikäteen ajateltuna sen olisi voinut jättää tekemättä. Oli pieni riski, että jotain olisi sattunut. Hätätapauksessa pääsen myös portaita ylöspäin. Esimerkiksi joskus ihmissuhteissa on ollut tilanteita, että on pitänyt mennä kukkapuskan kanssa yläkertaan sovittelemaan.

 

 

4. Autolla ajaminen

 

En tiedä, olenko erityisen hyvä ajamaan autoa, mutta ainakin tykkään siitä. Minulla tulee viikossa ajoa 900 kilometriä, kun kuljen koripalloharjoituksiin. Subaru Foresterista on tullut toinen kotini, se on tärkeä työväline minulle. Ja jos matkaseura on hyvää, saan aikaiseksi mielenkiintoisia keskusteluja. Vaikka olen mies, osaan tehdä kahta asiaa samaan aikaan – ajamaan ja puhumaan. Kaikkia kiinnostaa, miten ajan, vaikka alaraajani ovat halvaantuneet. Käsihallintalaitteista kysellään paljon. Toisaalta ne ovat niin huomaamattomia, ettei niitä edes välttämättä huomaa.

 

 

5. Paineensietokyky

 

Koripallossa vapaaheitto on aina tiukka paikka, jossa hyvästä paineensietokyvystä on hyötyä. Silloin kaikkien – muiden pelaajien ja yleisön – huomio on vain sinussa. Kun on tullut ikää, onnistun paremmin tiukoissa tilanteissa. Myös huippu-urheilu-ura on opettanut taitoa. Olen myös oppinut puhumaan itseni pois vaikeista tilanteista. Minulta kysellään paljon monista asioista. Välillä olen kusessa kysymysten kanssa ja pitäisi nopeasti keksiä jotain järkevää sanottavaa. Huomaan, että usein saan myytyä ajatukseni esimerkiksi toimittajille. Osaan vastata ympäripyöreästi – niin kuin poliitikot. On minua usein pyydettykin mukaan politiikkaan. Kyselyjä on tullut muun muassa vasemmistoliitosta, sosiaalidemokraateista ja kokoomuksesta – sieltä sun täältä. Tällä hetkellä politiikkaan lähteminen ei kiinnosta.