Alkuun
15.12.2016
teksti: Tommi Uschanov

Tommi Uschanov: Avustusehdotus on kuva Suomesta

”Kun perehtyy ulkopuolisena tietoihin RAY:n toiminnasta, syntyy vaikutelma, että se on tehnyt suomalaisten eteen paljon enemmän kuin sen yleisesti mielletäänkään tehneen”, kirjoittaa tietokirjailija Tommi Uschanov. Pyysimme häntä tutustumaan RAY:n avustusehdotukseen ja kertomaan, mitä se kertoo Suomesta.

 

RAY:n suuren merkityksen Suomelle kertovat oikeastaan jo puhtaat luvut. RAY:n vuoden 2017 avustusehdotuksen loppusumma, 317,6 miljoonaa euroa, on yli kaksi prosenttia koko sosiaali- ja terveysalan menoista valtion budjetissa. Avustussumman voi suhteuttaa myös Suomen väkilukuun: se on noin 58 euroa asukasta kohti.

 

Tästä huolimatta olisi toki suuruudenhullua väittää, että RAY:n avustusehdotukset olisivat sellaisenaan jonkinlainen ”totuus Suomesta”. Ne ovat kuitenkin tästä huolimatta eräs hyvin kiinnostava kuva Suomesta. RAY on omassa toiminnassaan mennyt samaan suuntaan, johon Suomi on kulloinkin vuorollaan mennyt.

 

Turussa omaishoitaja voi saada avukseen mentorin, joka neuvoo ja kannustaa. Sairaanhoitaja Seija Kokko on omaishoitaja Sanelma Heinon mentorina. Apua tajoaa Omaishoitajat ja läheiset -liitto. (Kuva: Sabrina Bqain)

 

Vaikkapa se, että RAY:n tukea mielenterveystyöhön lisätään vuoden 2017 avustusehdotuksessa, selittyy suoraan seikoilla, jotka näkyvät suomalaista yhteiskuntaa koskevista tilastoista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvät julkisen terveydenhuollon asiakaskäynnit ovat lisääntyneet noin neljänneksellä, ja muutamana viime vuonna kasvu on jopa nopeutunut.

 

Kehitys on jo tällaisenaankin näin kielteistä, joten voi vain kuvitella, miten paljon kielteisempää se olisi ilman RAY:n tukemaa mielenterveystyötä.

 

RAY avustaa vuosittain myös monia sellaisia kohteita, jotka eivät juurikaan ylitä uutiskynnystä. Ne vaihtelevat meripelastuksesta inkerinsuomalaisiin, avioliittoneuvonnasta polion uhreihin, kuluttajansuojasta sairaalaklovneihin. Avustettu toiminta koskettaa lähes jokaista suomalaista ja sitä on jokaisessa maakunnassa.

 

MALIKE tarjoaa erilaisia toimintavälineitä vaikeavammaisille. Kuvassa Valtteri Vuori, 29. (Kuva: Sabrina Bqain)

 

Tuomas Hakamäki sairastaa keskushermoston sairautta MS-tautia. Hän on saanut vertaistukea MS-yhdistyksen aikuisten kerhosta. Neuroliitto toimii MS-tautia sairastavien ja heidän läheistensä hyväksi. (Kuva: Touko Hujanen)

 

 

Sekä kylpyammeita että kylpylähotelleja

 

Kun tutkin yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena maallikkona RAY:n viime vuosien avustusehdotuksia, itselleni ehkä yllättävin yksittäinen asia on lomatoiminnan merkittävä osuus avustetusta toiminnasta. Alan järjestöt saavat RAY:ltä avustusta pitkälti toistakymmentä miljoonaa euroa vuodessa.

 

Olin ajatellut jo pitempään, että lomatoiminta, jota tuetaan valtion budjetista ylipäänsä mitenkään, kuuluisi Suomessa kaukaiseen menneisyyteen: johonkin epämääräiseen kulta-aikaan ennen 1990-luvun alun lamaa, jolloin kaikkeen oli vielä varaa ja piikki oli auki. Omissa stereotyyppisissä mielikuvissani tyypillinen RAY:n auttama suomalainen on ollut vanhus, joka autetaan pyörätuolista kylpyammeeseen, eikä lapsiperhe, joka kävelee omilla jaloillaan kylpylähotelliin.

 

Mielenterveysseura Neuvokkaan vapaaehtoiset ovat jakaneet koulujen ja päiväkotien ylijäämäruokaa marraskuusta 2013 lähtien. (Kuva: Sabrina Bqain)

 

Joudun toteamaan, että mielikuva on ollut väärä. RAY on samaan aikaan sekä kylpyammeita että kylpylähotelleja.En pidä tätä minään vastuuttomana tuhlailuna. Minusta on päinvastoin hyvä, että asia on näin. Suomi ei ole niin surkealla tolalla, etteikö ihmisiä voitaisi auttaa paitsi elämään sinänsä, myös elämään niin kutsuttua hyvää elämää. RAY antaa ihmisille mahdollisuuksia tällaiseen elämisen arvoiseen elämään, iloon ja onneen.

 

Tässä eräs ympyrä tavallaan sulkeutuu. Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi on huomauttanut, että kun RAY perustettiin 1938, kyseessä oli reaktio moraaliseen huoleen, joka sen aikaisessa ahdasrajaisessa kulttuurissa ympäröi pelaamista ja laajemminkin vapaa-ajan viettoa. Kun suomalainen kulttuuri vaati jäseniltään työteliäisyyttä ja nöyryyttä nykyistä vielä moninkertaisesti voimakkaammin, koko ”pelillinen joutenolo” oli ylipäänsä oikeutettavissa vain valjastamalla se hyvään tarkoitukseen.

 

Kaksi Emmaa ja Marjut vaihtavat mieskokemuksiaan Herttoniemessä, Majakan asuntoryhmän oleskeluhuoneen sohvalla. Tukea tarjoavat Kehitysvammaliitto ja Lyhty ry. (Kuva: Ville Malja)

 

 

Ainutlaatuinen sosiaalinen innovaatio

 

Rahapelejä pelaa noin 80 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Se vähemmistökin, joka ei pelaa, tietää silti hyvin, mikä RAY on. Kun perehtyy ulkopuolisena tietoihin RAY:n toiminnasta, syntyy tästä huolimatta kuitenkin vaikutelma, että se on tehnyt suomalaisten eteen paljon enemmän kuin sen yleisesti mielletäänkään tehneen.

 

Asema, joka rahapeleillä on Suomessa hyvinvointivaltion rahoituksessa, on sosiaalinen innovaatio, joka on koko maailman tasolla ainutlaatuinen. Tämä on sinänsä asia, joka on eri yhteyksissä todettu usein.

 

Kun perehtyy ulkopuolisena tietoihin RAY:n toiminnasta, syntyy tästä huolimatta kuitenkin vaikutelma, että se on tehnyt suomalaisten eteen paljon enemmän kuin sen yleisesti mielletäänkään tehneen.

 

Huomiotta on kuitenkin jäänyt eräs epäsuora seuraus, joka tällä on. Koska Suomen ratkaisu todella on ainutlaatuinen, se ei mahdu mukaan kansainvälisiin malleihin, joita käytetään esimerkiksi akateemisessa tutkimuksessa. Jos lukee hyvinvointivaltion luonnetta koskevaa yhteiskuntatieteellistä teoriakirjallisuutta, siellä otetaan lähes itsestäänselvyytenä, että hyvinvointivaltio koostuu lakisääteisistä julkisista palveluista, jotka rahoitetaan valtion ja kuntien keräämillä veroilla.

 

Mitenkään vähättelemättä Suomen hyvinvointivaltion epäkohtia ja puutteita voi sanoa, että jos se pakotetaan ulkomaisten mallien tarjoamaan muottiin, se tuntuu tällöin ehkä huonommalta ja puutteellisemmalta kuin onkaan, koska rahapelien osuus leikkautuu pois näkyvistä. Tällainen näkemys on melkoisen kapea ja perusteeton. Tarkoittaahan koko sana ”hyvinvointivaltio” kaikkein kirjaimellisimmin otettuna yksinkertaisesti valtiota, jonka asukkaat voivat (mahdollisimman) hyvin – järjestetäänpä tämä hyvinvointi heille sitten verottamalla heitä tai jollakin muulla keinolla.

 

Pekka Hyvönen ja Pekka Luukkonen ovat fattaluutia, päihdekuntoutujia, jotka Stop Huumeille ry on kouluttanut toimimaan asiakkaiden apuna viranomaisten kanssa asioidessa. (Kuva: Sakari Piippo)

 

 

Jos se ei ole rikki, ei kannata korjata

 

Keksin myös toisen syyn sille, miksi RAY:n profiili hyvinvointivaltiota koskevissa mielikuvissa on sen suureen kokoluokkaan nähden niin matala. RAY on ollut konsepti, joka toimii niin hyvin, ettei se kerää mitään erityisempää huomiota.

 

Vaikka RAY:n tuotto kulkee valtion budjetin kautta, tavanomainen päivänpoliittinen vallankäyttö on hipaissut RAY:n toimintaa lopulta vain hyvin kevyesti. Tällöin poliitikot eivät ole voineet uskottavasti väittää, että he ohjaavat vallankäytöllään RAY:n toimintaa nimenomaan parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Ja koska julkisen poliittisen keskustelun ytimessä ovat juuri yritykset omia itselleen kunnia hyvistä asioista ja vyöryttää muille vastuu huonoista asioista, RAY on ollut keskustelussa sivuraiteella.

 

Tunnetun sanonnan mukaan hyvää ei voi parantaa. Ja jos jokin on niin hyvää, ettei sitä voi parantaa, kukaan ei silloin pääse ylpeilemään sen parantajana. Tuskin senkään jälkeen, kun RAY vuonna 2017 yhdistyy Veikkauksen ja Fintoton kanssa uudeksi rahapeliyhtiöksi. Vaikka nimi muuttuu, avustustoiminnan vakiintuneet periaatteet säilytetään ennallaan.

 

Vuoden 2017 alussa toimintansa aloittavan Veikkaus Oy:n pelitoiminnan voitoista ehdotetaan jaettavaksi sosiaali- ja terveysalan järjestöille 317,6 miljoonaa euroa. Myönteisen avustusehdotuksen RAY:ltä sai 858 järjestöä, ja avustusta esitetään 1833 avustuskohteelle. Lue lisää RAY:n avustusehdotuksesta vuodelle 2017 täältä.

 

Tommi Uschanov on helsinkiläinen tietokirjailija ja kääntäjä, joka on pohtinut suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan erityisluonnetta muun muassa teoksessaan Miksi Suomi on Suomi (2012).