Alkuun
16.6.2017
teksti: Sanna-Kaisa Hongisto, kuva: Shutterstock

Tuleeko haudassa kylmä?

 

Kuolema herättää lapsessa ja nuoressa paljon kysymyksiä, joita hän uskaltautuu kysymään, kun aikuinen herkistyy kuuntelemaan, sanoo KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki.

 

Moni aikuinen voi ajatella: Tuo lapsi enää sure, kun hän ei itke tai puhu tapahtuneesta. On parempi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, niin lapsi unohtaa koko asian.

 

Tämä ei ole hyvä suhtautumistapa lapsen tai nuoren suruun, sanoo KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki. On tärkeää, että aikuiset eivät vaikene vaan tarjoavat aktiivisesti kuunteluapua menetyksen kokeneelle.

 

Jos huolia ei kuulla, lapsi jää yksin ahdistavien mietteidensä kanssa. Alle 5-vuotias ei vielä ymmärrä peruuttamattomuutta ja ruumiin toimimattomuutta, joten hän voi jäädä murehtimaan vaikka sitä, että haudassa olevalle tulee kylmä ja nälkä. Hän voi pohtia, miten kuollut näkee tulla kotiin, jos valot sammutetaan yöksi. Hän voi myös luulla, että hän on aiheuttanut kuoleman ajatuksillaan, teoillaan tai toiveillaan.

 

Lapsi voi olla välillä iloinen ja leikkiä normaalisti, kunnes tulee suruhetki. ”Olisi hienoa, jos aikuinen voisi ottaa surun vastaan silloin, kun surun hetki on. Kotona, päiväkodissa ja koulussa aikuisten on hyvä olla herkillä tuntemaan, milloin lapsi on valmis käsittelemään asiaa”, Uittomäki sanoo.

 

Lapselle on luontaista käsitellä surua toiminnallisesti esimerkiksi satujen, leikkien ja piirtämisen avulla.

 

”Olisi hienoa, jos aikuinen voisi ottaa surun vastaan silloin, kun surun hetki on.”

 

Tietoa kuolemasta ja siihen johtaneista asioista tulee tarjoilla pala kerrallaan, lapsen iän ja kehitystason mukaan. Liian varovainenkaan ei pidä olla.

 

”Lapsi menettää luottamuksen vanhempiinsa, jos hän saa tiedon vaikkapa läheisen kuolinsyystä kavereiltaan, jotka ovat kuulleet asiasta omilta vanhemmiltaan”, Uittomäki sanoo.

 

Nuorelle läheisen kuolema voi merkitä hankaluuksia kaverisuhteissa. Hän voi välttää puhumista menetyksestään, koska pelkää tulevansa kiusatuksi. Tyypillistä on myös se, että ikätoverit alkavat vaikuttaa lapsellisilta kovia kokeneen nuoren silmissä.

 

Jotkut nuoret puhuvat mieluiten kavereille tai toisille samaa kokeneille, eivätkä halua kertoa syvimpiä ajatuksiaan kotona. Aikuisen on kuitenkin tärkeää tuoda esiin, että mistä tahansa voi kysyä tai mitä tahansa voi kertoa.

 

”Yhtä oikeaa tapaa käsitellä surua ei ole, ja tämä on hyvä myös kertoa nuorelle”, Uittomäki sanoo.

 

 

Näin tuet surevaa lasta

 

  1. Pidä yllä tuttuja rutiineja. Ne vahvistavat turvallisuuden tunnetta, jota läheisen kuolema hetkellisesti heikentää.
  2. Tärkeintä on, että oma perhe ottaa syliin. Kosketus rauhoittaa ylivirittynyttä kehoa ja mieltä.
  3. Anna surulle sanat. Puhumattomuus voi tehdä menetyksestä perheen ison salaisuuden ja taakan, joka voi siirtyä sukupolvelta toiselle.
  4. Puhu kuolemasta suoraan. Jos kaunistelet totuutta vaikka sanomalla, että vaari nukahti syvään uneen, lapsi voi alkaa pelätä nukahtamista.
  5. Vastaa siihen, mitä lapsi kysyy, mutta vältä altistamista yksityiskohdille.
  6. Varmista, että lapsi tietää, ettei hän ole syyllinen kuolemaan.
  7. Lapsen voi ottaa mukaan hautajaisiin tai katsomaan kuollutta läheistä. Kerro kuitenkin etukäteen mahdollisimman tarkasti, mitä on odotettavissa.
  8. Auta lasta sen miettimisessä, miten menetys muuttaa hänen elämäänsä. Jos esimerkiksi sisar kuolee, kuopuksesta voi tulla esikoinen.
  9. Anna lapsen surra omaan tahtiinsa. Usein lapset reagoivat sitten, kun vanhemmat ovat vähän enemmän voimissaan.

 

Lähteet:

Psykologian tohtori, psykoterapeutti Tuija Turunen

KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry:n toiminnanjohtaja Susanna Uittomäki

 

Lue kolmen läheisen menettäneen tarinat täältä.