Alkuun
20.12.2017
teksti: Ilkka Karisto, kuvat: Konsta Leppänen

Turvallinen paikka nuorelle

 

Kuusi vuotta sitten tamperelainen Ira Tikkanen astui ensimmäisen kerran Nuorten turvatalon ovesta. Siitä alkoi muutos parempaan.

 

Tampereen Hämeenkadulla sataa räntää. Ira Tikkanen, 21, painaa summeria, tarttuu siniseen ovenripaan, vetää oven auki ja kipuaa sitten rappuset neljänteen kerrokseen, jossa toimii Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalo.

 

Hän on noussut samat portaat lukemattomia kertoja. Ensimmäisen kerran Tikkanen tuli turvataloon syyskuussa 2011 psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Hän oli tuolloin 15-vuotias ja halusi muuttaa asumaan yksin, koska ei tullut toimeen äitinsä kanssa.

 

Hän oli kärsinyt masennuksesta ja itsetuhoisuudesta ja käynyt pitkään nuorisopsykiatrian puolella terapiassa, mutta terapiajakso oli päättymäisillään ja terapeutti oli suositellut turvataloa.

 

Tikkanen avaa oven ja riisuu kenkänsä eteisessä. Toimiston puolelta kuuluu tuttu ääni. Kriisi- ja perhetyöntekijä Petri Laiho morjestaa Tikkasta, ja Tikkanen alkaa innoissaan pomppia tasajalkaa eteiskäytävällä. Juuri Laiho oli Tikkasta vastassa myös tuona kuuden vuoden takaisena syyskuun päivänä. Hän ei muista tapaamisesta kovinkaan paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että omilleen muuttaminen tuli heti puheeksi.

 

Tikkanen muistaa paremmin. Ensimmäisessä tapaamisessa puhuttiin hänen tilanteestaan ja siitä, minkälaista apua Nuorten turvatalolta oli mahdollista saada.

 

”Mulle tuli heti sellainen fiilis, että täällä mua kuunnellaan ja mennään sen mukaan mitä mä itse haluan, eikä sen mukaan mitä äiti haluaa”, Tikkanen kertoo.

 

Myös miljöö miellytti. Keskustelu käytiin turvatalon neuvotteluhuoneessa, ja huone tuntui ihan aidosti kodinomaiselta, toisin kuin sairaalan psykiatrien vastaanottohuoneet, joissa kodinomaisuuteen pyritään nojatuoleilla ja muilla sisustuselementeillä, mutta jotka silti ovat laitosmaisia.

 

 

”Mä olin vihainen, että äiti oli huolissaan”

 

Ensitapaamisella sovittiin jatkosta. Toisella tai kolmannella käynnillä Tikkasen äiti tuli mukaan turvatalolle. Tikkasella oli keskusteluissa oma tavoitteensa ja hänen äidillään omansa.

 

”Mä halusin silloin kauheasti vaan muuttaa omilleni ja äiti piti saada suostumaan siihen. Mua ahdisti olla kotona. Äidin tavoite oli taas saada meidän välit paremmiksi. Mua se ei silloin kiinnostanut, koska mulla oli sellainen kapinallinen teinivaihe.”

 

”Mulle tuli heti sellainen fiilis, että täällä mua kuunnellaan ja mennään sen mukaan mitä mä itse haluan, eikä sen mukaan mitä äiti haluaa”, Tikkanen kertoo Tampereen turvatalosta, jonne hän meni ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten.

 

Riidat olivat jatkuvia, ja ne syntyivät milloin mistäkin: kotiintuloajoista, kavereiden näkemisestä, oman huoneen siivoamisesta ja muista kotitöistä, rahankäytöstä, tupakasta ja alkoholista. Yksi raju riitä puhkesi siitä, kun äiti tajusi Tikkasen viillelleen itseään.

 

”Olin yrittänyt salata sen äidiltä, ja kun äiti sai tietää, siitä tuli iso juttu.”

 

Lopulta molempien tavoitteet täyttyivät: Tikkanen pääsi 17-vuotiaana muuttamaan omaan kotiinsa.

 

Mutta tavoitteiden täyttyminen vaati kymmeniä ja kymmeniä käyntejä ja keskusteluja turvatalolla eli ”Turviksella” kuten Tikkanen paikkaa kutsuu. Ja keskustelujen aikana Tikkaselle muodostui selkeä käsitys myös siitä, mikä niin kovasti hänen ja äidin välejä hiersi. Kyse oli eräänlaisesta kierteestä.

 

”Äiti oli huolissaan musta, ja mä olin vihainen siitä, että se oli huolissaan”, hän sanoo. ”Ymmärsin itsekin, että tarvitsen apua, mutta en halunnut että se on äiti, joka sanoo, että mun tarvitsee mennä jonnekin.”

 

 

Helppo nukkua, kun paikalla on aikuinen

 

Aluksi tapaamisia oli viikoittain ja ne kestivät noin tunnin. Niissä puitiin riitojen lisäksi ennen kaikkea Tikkasen itsenäistymistoiveita. Hänelle tehtiin selväksi, että Nuorten turvatalolta saa apua myös omaan kotiin muuttamiseen liittyvissä kysymyksissä, mutta 15-vuotiaana hän oli vielä liian nuori asumaan itsekseen.

 

Niinä kertoina, kun äiti oli mukana, keskusteluissa puhuttiin usein rahasta. Tikkanen tienasi taskurahaa ilmaisjakelulehtiä jakamalla ja olisi halunnut päättää yksin siitä, mihin hän rahansa tuhlaa. Äidillä oli rahankäytöstä omia mielipiteitä.

 

”Me mentiin sitten Turvikselle puhumaan siitä. Se oli hyvä vaihtoehto. Pystyimme puhumaan rauhassa, kun siinä oli kolmas henkilö mukana.”

 

Toisinaan Ira Tikkanen on ollut turvatalolla yötä vain siksi, että saisi aamulla lähdettyä kouluun. Se on tyypilistä monille turvatalon nuorille.

 

Vuosien saatossa Tikkanen on viettänyt turvatalolla myös kymmeniä öitä. Talossa on kuusi nukkumapaikkaa kriisimajoituksessa. Öisin paikalla on aina yksi työntekijä ja lähes aina myös yksi vapaaehtoistyöntekijä. Makuuhuoneita on kolme, ja useimpina öinä Tikkanen on saanut koko huoneen itselleen.

 

”Täällä oli helppo nukkua, kun tiesi, että paikalla on aina aikuinen, jolle voi mennä juttelemaan vaikka keskellä yötä. En koskaan mennyt, mutta tieto siitä mahdollisuudesta rauhoitti.”

 

Kun Tikkanen jokunen vuosi sitten oli mielenterveysongelmiensa vuoksi kahden viikon ajan päivät TAYS:n nuorisopsykiatrian tehostetun avohoidon yksikössä, hän tuli joka yöksi nukkumaan turvatalolle.

 

”Se oli niin raskasta, että halusin olla yöt Turviksella. Täällä ei tarvinnut nähdä äitiä.”

 

Joskus Tikkanen on ollut turvatalolla yötä vain siksi, että saisi aamulla lähdettyä kouluun.

 

 

Turvatalo ei ole terapian korvike

 

Nuorten turvataloon voi tulla kuka tahansa 12–19-vuotias nuori, eikä yläikärajan kanssa olla tiukkoja.

 

”Meillä käy vähän vanhempiakin nuoria”, Tampereen Nuorten turvatalon johtaja Mari Uusi-Niemi sanoo turvatalon keittiön pöydän ääressä.

 

Nuorten elämäntilanteet ja avun tarpeet vaihtelevat suuresti. Yhdellä voi olla erittäin rankat kotiolot, toinen on joutunut koulussa kiusatuksi ja kolmannen mieltä painavat sydänsurut. Joillekin riittää yksi keskustelu, toisista tulee monivuotisia asiakkaita.

 

Uusi-Niemi korostaa, että Nuorten turvatalo ei ole terapian korvike. Henkilökunta toki tekee yhteistyötä myös mielenterveyspalvelujen kanssa, mutta turvatalossa apua annetaan ennen kaikkea käytännön asioissa. Henkilökunta käy usein nuorten kanssa palavereissa esimerkiksi sosiaalitoimistossa tai kouluilla.

 

”Myös poliisikuulusteluihin mennään nuoren tueksi ja tarvittaessa myös oikeudenkäyntiin.”

 

Nuoren kanssa keskustellaan välillä kaksin, välillä mukana ovat nuoren vanhemmat tai muut läheiset. Keskusteluapua saa myös puhelimessa tai verkossa.

 

Turvatalon henkilökunta käy usein nuorten kanssa palavereissa esimerkiksi sosiaalitoimistossa tai kouluilla. ”Myös poliisikuulusteluihin mennään nuoren tueksi ja tarvittaessa myös oikeudenkäyntiin”, Tampereen turvatalon johtaja Mari Uusi-Niemi (oik.) kertoo.

 

Yöpymispaikat on tarkoitettu äkillisiin kriisitilanteisiin, mutta turvatalolle voi tulla nukkumaan myös suunnitellusti; Mari Uusi-Niemi kertoo, että vaikeudet päästä aamuisin kouluun on hyvin yleinen syy tulla tilapäisesti asumaan turvatalolle.

 

Henkilökunta auttaa vuorokausirytmin korjaamisessa ja huolehtii aamuherätyksestä, mutta ei kuitenkaan sentään saattele koulun ovelle.

 

Uusi-Niemi kertoo havainneensa, että koulupudokkaiden määrä on lisääntynyt selvästi viimeisen viiden vuoden kuluessa. Nuorten vuorokausirytmiä sotkevat monet asiat, ja yksi niistä on jatkuva sosiaalisen median käyttö.

 

Turvatalolla suositellaan, että nuori antaisi puhelimensa iltakymmeneltä henkilökunnan huomaan, jotta saisi nukuttua. Mikään ehdoton sääntö se ei kuitenkaan ole.

 

”Melkein kaikki kyllä antavat. Mutta on ollut myös tilanteita, että nuorella onkin ollut varakännykkä laukussa valmiina. Jekkuja osataan. Siinä mielessä nuoret eivät ole muuttuneet mihinkään, ja se on toisaalta ihan positiivista.”

 

 

Ruokaa joka ilta

 

Kun omaan kotiin muuttaminen tuli Ira Tikkaselle ajankohtaiseksi, hän sai Nuorten turvatalosta monenlaista apua.

 

”Yksin muuttaminen pelotti, mutta jännitystä lievitti tieto siitä, että täällä on tuttu ja turvallinen aikuinen, jolta saa apua esimerkiksi sosiaalitoimiston ja Kelan kanssa asioinnissa”, Tikkanen sanoo.

 

Pian muuton jälkeen Tikkasen ja hänen äitinsä välit alkoivat parantua.

 

”Aluksi mua ärsytti, kun äiti koko ajan kyseli, miten mulla menee. Aika nopeasti rupesin kuitenkin myös nauttimaan äidin seurasta.”

 

Nykyisin Tikkanen käy turvatalolla keskusteluissa parin kolmen viikon välein. Sovittujen tapaamisten lisäksi hän tulee välillä turvatalolle ihan muuten vaan, vaikkapa tekemään koulutehtäviään.

 

Tikkanen toivoo, että muutkin nuoret näkisivät turvatalon paikkana, jonne voi tulla myös silloin, kun kriisi ei ole akuutimmeillaan.

 

Tampereen turvatalolla usein ollut Ira Tikkanen toivoo, että muutkin nuoret näkisivät turvatalon paikkana, jonne voi tulla myös silloin, kun kriisi ei ole akuutimmeillaan.

 

”Joskus tulen vain syömään, jos mulla ei ole rahaa ostaa ruokaa tai en jaksa ruveta kokkaamaan.”

 

Ruokaa on tarjolla joka ilta kello kuudelta. Viime aikoina Tikkanen on tullut turvatalolle myös kokkailemaan itse: hän osallistuu vegaaniryhmän tapaamisiin, jossa nuoret valmistavat ruokaa vapaaehtoisen ohjauksessa. Turvatalolla toimii myös taideryhmä, ja kerran kuussa siellä järjestetään viikonlopun mittaisia leirejä.

 

Toissa kesänä Tikkanen ja kuusi muuta turvatalon nuorta matkustivat viideksi päiväksi Lontooseen. Matkakassaa he olivat kerryttäneet myymällä joulukuusia ja -kortteja ja pitämällä turvatalolla Ravintolapäivänä pop up -ravintolaa.

 

”Matka antoi itseluottamusta siihen, että pärjää ulkomaillakin. Monet meistä eivät olleet ennen käyneet missään, ainakaan yksin.”

 

Ensi helmikuussa Tikkanen valmistuu tarjoilijaksi Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksesta. Aiemmin hän on opiskellut ammattikoulussa autonasentajaksi, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt päivääkään. Tarjoilijan hommia hän aikoo hakea joko ruokaravintolasta tai baarista. Aamupainoitteinen kahvilatyö ei houkuttele, vaikka hän tällä hetkellä tekeekin vuoroja eräässä tamperelaisessa kahvilassa.

 

”Aamut ovat mulle yhä vaikeita.”

 

 

Köyhyys usein vieraana

 

Tampereella SPR:n Nuorten turvatalo on toiminut vuodesta 1993. Vastaavanlaisia paikkoja on myös Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Turussa.

 

”Tampereen pohjoispuolellakin olisi varmasti tarvetta tällaiselle toiminnalle”, Tampereen Nuorten turvatalon johtaja Mari Uusi-Niemi sanoo.

 

Turvatalon pyörittäminen ei kuitenkaan ole ilmaista, ja merkittävä osa rahoituksesta tulee kunnilta.

 

Tampereen Nuorten turvatalo on periaatteessa tarkoitettu vain tamperelaisille nuorille, mutta Uusi-Niemen mukaan ovella ei ensimmäiseksi kysytä kotikuntaa – hädän hetkellä autetaan kaikkia.

 

Tampereen turvatalon johtajan Mari Uusi-Niemen mukaan suurissa kaupungeissa olisi tarvetta laajentaa kriisimajoitusta hieman vanhempaan, 20–30-vuotiaiden, ikäryhmään. ”Sen ikäisissä on paljon niitä, joilla se itsenäistyminen ei sitten sujukaan.”

 

Jos muualla asuva nuori on viettänyt pidemmän aikaa turvatalolla, henkilökunta ottaa yhteyttä tämän kotikunnan viranomaisiin.

 

Uusi-Niemen mukaan suurissa kaupungeissa olisi tarvetta laajentaa kriisimajoitusta hieman vanhempaan, 20–30-vuotiaiden, ikäryhmään. ”Sen ikäisissä on paljon niitä, joilla se itsenäistyminen ei sitten sujukaan.”

 

Myös puhdas köyhyys näkyy Uusi-Niemen mukaan selvästi turvatalon arjessa. Moni nuori tulee turvatalolle vain syömään – siksi, että heillä ei ole rahaa ostaa ruokaa.

 

”Yksikin kävelee tänne tuolta Peltsulta, siis Peltolammilta, asti. Hänellä kun ei ole varaa bussilippuunkaan. Matkaa on melkein kahdeksan kilometriä.”

 

 

Veikkauksen pelituottoja ohjataan Nuorten turvatalojen toimintaan 945 000 euroa tänä vuonna. Suomen Punaisen Ristin turvataloja on Espoossa, Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Vantaalla.