Alkuun
1.5.2017
teksti: Juhani Tamminen, kuva: Maria Gallen-Kallela

Unelmien liikkeelle paneva voima on intohimo

 

Aurinkokuninkaan toimiston seinällä roikkuu hänen isänsä ja äitinsä uran palkinnot muistuttamassa intohimon merkityksestä. Jokaisen ihmisen soisi löytävän elämänsä intohimon, kirjoittaa Inhimillisten Uutisten toukokuun päätoimittaja Juhani Tamminen.

 

Aloitin urheilu-urani yli 40 vuotta sitten, vuonna 1966, kun nousin Turun Palloseuran edustusjoukkueeseen niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin. Urani huippu-urheilun ihmeellisessä maailmassa on ollut pitkä upea matka. Ja tietysti se jatkuu yhä. Menestys ei ole tullut sattumalta; miten oikein olen onnistunut siinä?

 

Pelkistetysti siihen on vain yksi syy: intohimo pelaamiseen ja harjoitteluun (tietysti atleettisen lahjakkuuden lisäksi).

 

Opin jo nuorena sen ihmeellisen asian, että unelmissa on mieletön määrä energiaa, ja sytyttävänä aineena on juuri intohimo. Olin löytänyt jääkiekosta urheilijanpolkuni ja intohimoni kohteen.

 

Jääkiekko on nopein peli, jota ihmiset pelaavat yhdessä ja se on joukkuepeli, joka peilaa häikäisevällä tavalla modernia elämänmenoa. Peli on nopea, agressiivinen, tunteita herättävä kontaktipeli, jossa välillä läikkyy yli – niin kuin normaalissakin elämässä.

 

 

Vanhempani olivat omalla tavallaan intohimoisia

 

Unelmissa, tavoitteissa on mieletön määrä energiaa. Se on lempisanontani, jonka olen oppinut kentillä. Kyseisen elämänohjeen olen opettanut jumppamaikkana tuhansille oppilailleni ja myöhemmin nuorille pelaajilleni, joita olen yli 30 vuoden aikana valmentanut päävalmentajana.

 

Kun ihminen löytää intohimonsa kohteen ja paneutuu siihen täysillä, se avaa inhimillisen elämän tavalla, jossa elämä saa tarkoituksen ja suunnan.

 

Olen kiitollinen kotini perimästä; edesmennyt isäni Mauno oli oman aikakautensa huippu-urheilija, lajinaan yleisurheilu ja bravuurina 110 metrin aidat ja kymmenottelu. Äiti taas oli pienyrittäjä, joka jo pikkutyttönä oli haaveillut yrittäjyydestä. Hän lähtikin parturin oppiin jo 13-vuotiaana.

 

”Äiti taas oli pienyrittäjä, joka jo pikkutyttönä oli haaveillut yrittäjyydestä. Hän lähtikin parturin oppiin jo 13-vuotiaana.”

 

Molemmat vanhempani olivat omalla tavallaan intohimoisia ihmisiä, ja tulokset näkyvät meillä kotona tänäkin päivänä: isän ja äidin uran palkinnot ja diplomit ovat toimistoni seinällä muistuttamassa intohimon merkityksestä.

 

Isäni palkintojen viereen olen nostanut osan oman urani arvokkaimmista palkinnoista. Vitriinistä löytyvät Sapporon olympiakisojen diplomi vuodelta 1972 ja Sveitsin, Ranskan ja Suomen vuoden valmentaja -tunnustukset sekä Suomen Leijonien pelipaita numero 14 kapteenin merkki rinnassa. Ne muistuttavat sekä minua että lapsiani unelmien ja intohimon merkityksestä.

 

Ja kas kummaa, kaikki kolme tytärtäni olivat mukana Turun Urheiluliiton maailmanmestaruusjoukkueessa, kun ryhmäaerobicin maailmanmestaruus tuli Turkuun vuosina 2002 ja 2004. Syy ja seuraus?
 

 

Palkinto odottaa ennemmin tai myöhemmin

 

Oman intohimon löytäminen on vaikeaa kaikille. Itse olin onnekas, mutta muistan esimerkiksi hyvän ystäväni Ilkka Kanervan jo 1970-luvulta, jolloin hän pyrki ensi kertaa eduskuntaan ja olin osan Iken tukiryhmää. Hänen kultainen sanontansa kuuluu: minä en valinnut politiikkaa – politiikka valitsi minut.

 

Vaikka intohimon kohde ei olisikaan selvillä tänään, vielä tulee päivä, jolloin se kirkastuu. Se edellyttää, että kuljet avoimin mielin. Eikö intohimo tule ilman työtä: se tunkeutuu ahkeruuden maailmasta. Eräs usein toistettu sanonta kuuluu näin: The harder you work, the luckier you get. Eli mitä kovemmin työskentelet, sitä onnekkaammaksi tulet. Kun haluat elää täyteläistä, onnellista elämää, muista intohimo.

 

Kaikki Suomen nuoret, muistakaa Aurinkokuninkaan elämänohje: Miettikää, mikä teitä kiinnostaa, suunnatkaa energianne sitä kohti, ja – yllätys, yllätys – palkinto odottaa ennemmin tai myöhemmin.

 

Toukokuun päätoimittaja

Juhani Tamminen