Alkuun
22.6.2015
Teksti: Lena Nelskylä Video: Sabrina Bqain ja Annukka Pakarinen

Yksin, muttei välttämättä yksinäinen

 

Suomessa 42 prosenttia kaikista asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Tilastojen mukaan noissa kodeissa ollaan muita yksinäisempiä.

 

1,1 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Yksinasujien määrä on nelinkertaistunut sitten 70-luvun ja nousee väestöennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä vielä sadallatuhannella, jos kasvu jatkuu nykyiseen tahtiin.

 

Erikoistutkija Timo Kauppinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, että yksinasuvien suureen määrään voi listata monta syytä:

 

”Perheitä perustetaan aiempaa myöhemmin, parisuhteet päättyvät eroon nykyään herkemmin kuin ennen ja eliniän pidentyminen lisää iäkkäiden yksinasujien määrää.”

 

Tutkimuksissa on huomattu, että yksinasuvilla menee monia hyvinvoinnin osa-alueita tarkasteltaessa keskimäärin heikommin kuin muulla väestöllä.

 

”Yksin asuvien työllisyysaste on matalampi, tulot pienemmät, suhteelliset asumismenot suuremmat ja yksinasuvilla on enemmän terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia”, Kauppinen luettelee.

 

 

Yksi merkittävä hyvinvoinnin ongelma on yksinäisyys, joka vaivaa yksineläviä enemmän kuin niitä, jotka jakavat jääkaappinsa ja sähkölaskunsa jonkun kanssa.

 

Yksinäisyyden kokemusta on tutkittu Suomessa esimerkiksi sosiaalisen pääoman käsitteellä, jota on mitattu selvittämällä sosiaalisen tuen, sosiaalisten verkostojen ja niihin osallistumisen sekä luottamuksen ja vastavuoroisuuden kokemuksia yksinasuvien ja muiden kesken. Tilastojen mukaan jatkuvasti tai melko usein yksinäisyyttä kokevien määrä on yksinasuvilla muita moninkertaisesti suurempi.

 

Yksinäisiä ovat etenkin yli 65-vuotiaat, joita on kaikista yksinasuvista oli vuoden 2012 tietojen perusteella 34 prosenttia.

 

”Yksinasuminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä”, muistuttaa Suomen Yksinelävät ry:n puheenjohtaja Pirjo Lehtonen.

 

Yksinelävien tasapuolista asemaa yhteiskunnassa ajamaan perustetun yhdistyksen puheenjohtajan mielestä yksinäisyyden kokeminen on asumisjärjestelyjä enemmän luonnekysymys. Yksinasuvat toki joutuvat näkemään enemmän vaivaa ollakseen sosiaalisia, kun arkea ei jaa muiden kanssa samalla tavoin kuin vaikkapa perheelliset.

 

”Toiset vaan tarvitsevat enemmän seuraa elämäänsä kuin toiset. Olen sitä mieltä, että hiljaisuus ja yksinoleminen olisi jossain määrin tarpeellista ihan jokaiselle asuinmuodosta huolimatta.”

 

”Huolestuttavaa on, jos yksinasuvalla ihmisellä ei ole lainkaan tai riittävästi sosiaalisia turvaverkkoja. Mitä jos sattuukin jotain, kuka silloin auttaa?” Lehtonen sanoo. Yksinasuvana lapsettomana eläkeläisenä hän kertoo joskus miettivänsä itsekin sitä, kuinka kauan kestäisi, että joku huomaisi, että hänelle olisi tapahtunut kotona jotain. 

 

 

Koska elinkustannuksia ei voi tasata toisten kanssa, yksinasuminen tuntuu lompakossa. Kaikista toimeentulotuen hakijoista yli 70 prosenttia on yksinasuvia. Vähävaraisuus on Kauppisen mielestä yksi yksinelävien yksinäisyyteen johtava syy.

 

”Jos vastentahtoiseen yksinasumiseen yhdistyy esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä tai terveysvaivoja, kynnys sosiaalisuuteen ja sitä kautta esimerkiksi parisuhteeseen on korkea.”

 

Lehtonen korostaa, että miljoonaan yhden hengen talouteen mahtuu monenlaista tarinaa. Yksinasuminen on usealle mielekäs elämäntapa eikä olosuhteiden pakosta muovautunut ratkaisu, johon kaivataan muutosta.